31.5.2012

All those years we've spent running away

 IMG_0114 copy

Välillä haluaisin kirjoittaa hienommin, jotenkin merkityksellisemmin. Leikitellä sanojen sävyillä ja mutkistaa lauseiden muotoja. Siten, että jostain yksinkertaisestakin asiasta joku ajattelisi, että onpa säväyttävästi sanottu. Että kunpa minäkin osaisin kirjoittaa noin. Mutta ehkä on vain hyväksyttävä, että en osaa. Eikä mun tarvitsekaan, koska onneksi on muita, jotka osaavat. Tiedättekö, sellaisia, jotka osaavat kertoa asioita kuulostamatta korneilta tai tekotaiteellisilta teeskentelijöiltä. Ehkä on vain myönnettävä, että suomi ei ole mun kieli. Tai siis onhan se, muttei sillä tavalla, että kokisin siihen erityistä intohimoa. En nyt tiedä, onko ranskakaan se mun kieli, mutta se jaksaa edelleen joka kerta ihastuttaa, tosin myös vihastuttaa aivan yhtä lailla.

Onhan se nyt lapsellista jatkaa ranskan opiskelua yliopistossa siksi, että se kuulostaa hienolta. Vaikka aina kun joku sanoo niin, hymähdän, että oikeasti se on aika hemmetin tylsää. Ja salaa hykertelen mielessäni ja mielissäni. (Okei, oli myös toinen syy, saamattomuus. En siis jaksanutkaan lukea uudestaan pääsykokeisiin.)

Haluaisin myös olla niitä, jotka tekevät nopeita ratkaisuja, "hei mä päätinkin lähteä Ruotsiin opiskelemaan" tai "menen kesätöihin Italiaan". Vaikka ei kai ne päätökset oikeasti niin nopeita ole, kuin ne ulkopuoliselle vaikuttavat. Oon välillä vaan vähän liikaakin sellainen, no kattellaan nyt -tyyppi. Että ehtiihän sitä. Toisaalta sain tietää Ranskaan lähdöstäni vain viikkoa aiemmin, joten kai minäkin kykenen nopeaan toimintaan tarpeen vaatiessa.

Kiitollinen olen siitä, että on aina joku, joka jaksaa muistuttaa, että tämä blogi kelpaa tällaisenaan ja että minäkin kelpaan tällaisena. Että vaikka en ole sellainen überviileä tyyppi, vaan vähän hupsu haihattelija, joka kirjoittaa tänne vähän mitä sattuu, hymyilee ja ajattelee toisinaan liikaakin, mutta puhuu usein aika vähän, niin meikä kelpaa silti.

Niin, että kiitos. Ihan jokaiselle siellä.


PS. Saanko syyttää tästä tunteilusta Ladyhawken uuden levyn toiseksi viimeistä kappaletta, joka sai miettimään kaikkea, vaikkei siinä oikein mitään erikoista sanotakaan? Tai edes kaapista kaivettua huivia, joka mukamas tuoksuu vielä Pariisilta ja katupölyltä, vaikka on todellisuudessa lojunut käyttämättömänä ainakin puoli vuotta?

10 kommenttia:

  1. Hei Roosa, sä osaat oikeesti kirjottaa ja oon sulle kade siitä haha! Hyvin sä vedät ja jatka samaan malliin :) ♥

    VastaaPoista
  2. Oho, ihan jotain mitä oisin omasta kynästäni voinut kirjottaa.. Tuntuu joskus ihan samalta! Mutta ei se haittaa :) Kyllä tässä sun blogissa jotain on joka saa aina avaamaan sivun uuden postauksen toivossa ;)

    VastaaPoista
  3. Oot ihana kuules vaikka välillä saatatkin olla hiukan hitura (varsinkin jos laitetaan ruokaa....) ja vaikka melkeen myöhästyit junasta aina stleussa ja vaikka ollaan melkeen aina erimieltä kaikesta :D oot silti mun (ja vähä mäyränki) oma raneboirakkaudenhedelmä <3 p.s ja paras naapuri mitä mulla on ikinä ollu!
    rakkaudella ja pisutellen
    -Peve

    p.p.s HP

    VastaaPoista
  4. sini: no kai sitä on vaan itse itsensä pahin kriitikko haha! kiitos ihana ♥

    aura: ihana kuulla ja hauskaa, että pystyt samaistumaan fiiliksiin :-)

    peve: haha voi rakas ♥ pusuja ja pp:itä!

    VastaaPoista
  5. Hei voisitko kääntää mulle ranskaksi "Elän vain kerran"?

    VastaaPoista
  6. Haha, oon aatellu aina samoin itestäni, että haluaisin osata kirjottaa noin niin kuin just kuvailit. Enkuks tuntuu helpommalta kirjottaa jotenkin hienosti, suomeks aika tönkköä. Mutta ehkä se siitä. Ja _JOS_ nyt pääsisin ranskaa itekin opiskelemaan niin en tiiä kyllä haluaisinko jatkaa, koska mulla on kans aika viha-rakkaus-suhde siihen kieleen. Hmmhmmh. Hauskaa kesäkuuta!

    VastaaPoista
  7. anonyymi: "je ne vis qu'une fois", jos haluat nimenomaan korostaa, että minä elän vain kerran. jos haluat sanoa yleisesti, että kerranhan tässä vaan eletään, niin käyttäisin mieluummin passiivia, eli "on ne vit qu'une fois".

    VastaaPoista
  8. anniina: jyväskylään nyt ainakin varppina pääset ja senhän näkee vasta sitten, miten ne opinnot maistuu kun niitä kokeilee! haha :--) samoin! pitää hei olla yhteyksissä siitä regina spektorista!

    VastaaPoista
  9. Välillä iskee sama fiilis mullekin. Toivoisin, että osaisin kirjoittaa paremmin (ennen kaikkea suomeksi), kertoa mielenkiintoisemmalla tavalla ja muuten vaan osata näyttää juuri sitä, mitä tekee minusta minut. Toisaalta, emme ikinä näe itseämme kuten kaikki muut näkee. Minä esim. pidän sun kirjoitustyylistä tosi paljon. :)
    Pitäähän oppia hyväksyä ja kunnioittaa itsensä samalla tavalla kuin ihastelee toisia. :)

    VastaaPoista
  10. hanna: tuo on kyllä niin totta, että itseään ei näe, kuten näkee jonkun toisen. siksi ei pitäisikään vertailla itseään muihin :--) ihanasti sanottu tuo viimeinen lause, juuri näin! kiitos ihanasta kommentista! :)

    VastaaPoista