Trying to save the youth without putting your shoes on

 

Tasan yksi vuosi ja yksi päivä sitten kiivettiin Essin kanssa katselemaan Lontoota kukkulalle, juuri ennen kuin lähdin junalla takaisin Pariisiin.

Juna-asemalta ostin hätäisesti Ellen tai vastaavan ja pahaa suklaata, koska en ollut aiemmin tajunnut hankkiutua lopuista punnista eroon.

Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun palasin Suomeen Ranskasta. Jätin taakse au pair-elämän sekä Saint-Leu-La-Forêt'n ja Pariisin kadut, joille palaan vielä mielessäni useita kertoja viikossa. En enää kuitenkaan useita kertoja päivässä, niin kuin aluksi.

Aika on jo kullannut monia muistoja ja paljon on varmasti päässyt unohtumaan.

Käyn edelleenkin jonkinlaista sopeutumistaistelua Tampereen kanssa, mutta on täälläkin ihan hyvä olla. Kun pitää mielessä, että aina pääsee poiskin.

Koska tiedän, että jossain vaiheessa kutsuu taas ulkomaat.

Ja silloin on taas aika haikailla Suomeen.