Omenat on täällä iso juttu syksyisin.
Pari viikkoa sitten osallistuin yliopiston kv-järjestön omenanpoimintaretkelle.
Ensin tosin kiivettiin Mont Saint-Hilairelle ihastelemaan syksyn värjäämiä maisemia.
Martiniquelainen tyttö oli loputtoman kiinnostunut suomalaisista ruuista ja etenkin pulla sai sen innostumaan. Italialaisten ja ranskalaisten kanssa puitiin aamupalatottumuksia ja salaatti leivän päällä saa edelleen ihmiset hämmentyneiksi.
Lopulta mentiin poimimaan niitä omenoita. Ei kovin eksoottista tyypille, jonka lapsuudenkodin piha on täynnä omenapuita. Mutta hei, ilmaisia omenoita! Keräsin muovikassin täyteen.
Paluumatkan keskustelin brasilialaisten tyttöjen kanssa ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni tapasin omanikäisen ihmisen, joka ei puhu sanaakaan englantia.
En tuntenut entuudestaan ainuttakaan ihmistä ja aamulla uni olisi maistunut enemmän kuin sateinen retki. Mutta meninpä silti ja puhuin koko päivän ranskaa, jess!
Oi, vaikuttaapa ihanalta! Miksei täällä järjestetä tuollaisia retkiä... Hehe, rakastan kulttuurieroja ja niiden päivittelemistä! :D Oletpas söpö tuossa kuvassa. :)
VastaaPoistano niinpä, mahdollisuuksia varmasti olisi omenaretkille suomessa! :---) musta hauskinta on että lähes aina vertailun kohteena ja pääpuheenaiheena on ruoka vaihtareitten/ulkomaalaisten/muista kulttuureista tulevien kesken :--D aamupalasta en kylläkään enää jaksais jauhaa, se on jo koettu niin monta kertaa :)) hih kiitti, kerrankin tajusin pyytää jonkun ottamaan kuvan mustakin, yleensä sitä vaan kuvailee itse muita..
Poista