ON REPEAT x 2

(HEYHEY's Grand Piano Remix toimii vielä tykimmin, vaikka on tää alkuperäinenkin ihan menevä.)

Nää soimaan, eikä mikään voi pilata hyvää fiilistä!

Kesäfiilistä nimittäin!

(Vaikka aikamoisen reality checkin tänään sainkin. Silti, kesä!!)

HANNAH FAITH

Niitä (harvoja) hetkiä varten, kun ei oikein tiedä mitä kuuntelisi, on onneksi olemassa lontoolaisen Hannah Faithin kaltaisia neroja, jotka miksailevat mahtibiiseistä soljuvia kokonaisuuksia.

Täydellisiä kaikenlaiseen rentoiluun ja hengailuun, ah!

FAITH >>> SoundCloud // Facebook

MORO

No niin.

Suomessa ollaan, unirytmi päälaellaan, ajatukset edelleen Atlantin toisella puolella, hetki vielä vanhempien hoivissa.

Oli kahdentoista päivän liftausreissu Montreal-Bathurst-Rogersville-Rimouski-Tadoussac-Montreal.

Viimeiset päivät Montrealissa täynnä naurua, aurinkoa, jäätelöä ja bageleita.

Lennot Montreal-Lontoo-Helsinki.

Ystävän Beyoncé-polttarit, helteet ja nyt tämä yhtäkkinen kylmyys.

On sitä vähemmästäkin sekaisin.

Niin että ihan hyvää kuuluu, mutta antakaa anteeksi, jos olen hieman poissaoleva ja vähän pihalla kaikesta.

Mulla on niin paljon kerrottavaa, mutta ajatuskin sen jonkinlaiseen järkevään muotoon jäsentelystä vain uuvuttaa.

Kun ajattelin nyt hetken ihan vaan hengittää.

Muistiinpanoja Tadoussacista ja ajatuksia kodista

Onhan tämä nyt ihan hölmöläisen hommaa, surkutella ennen Tampereelta lähtöä kuinka tyhmä sitä on, kun lähtee pois hyvän luota, ikävöidä kipeästi ainakin puoli vuotta kunnes kaikki naksahtaa paikoilleen ja yhtäkkiä sitä ei haluaisi palata minnekään muualle.

Olisi ollut niin paljon helpompi jättää Montreal keskellä kylmää, kolkkoa talvea. Kun lumikinokset kipusivat pariin metriin ja lämpötila laski miinus kolmeenkymmeneen. Olisi ollut niin paljon helpompaa kuin nyt, kun kaikki on vihreää ja aurinko paistaa ja voi istua ystävien kanssa puistossa koko päivän. Nauraa maha kipeäksi ja olla niin onnellinen, että sattuu.

Onhan tämä nyt ihan hullua aina lähteä ja aloittaa alusta ja mukautua ja rakastua ja sitten taas lähteä.

Nyt en sentään aloita taas aivan tyhjästä, mutta silti mua hirvittää. Mitä jos kaikki onkin ihan toisin. Mitä jos kyllästyn Suomeen liian nopeasti. Mitä jos.

Näin kirjoitin puhelimen muistioon Tadoussacissa kello kahdelta aamulla, kaksi tuntia ennen heräämistä auringonnousua katsomaan:

Suomi tuntuu vain isolta kiveltä sydämen päällä. Jotkin asiat on vaan niin paljon kevyempiä matkan päästä. Tuntuu, että hengitän vapaammin Suomen rajojen ulkopuolella. Vaikka tiedän, että kevyitä hetkiä on Suomessakin. Ystäviä, perhe, mansikat, sauna, kesämökki, metsä, suomen kieli, turvallisuus, helppous, tuttuus. Ja silti se pienuus, ahdasmielisyys, kateus, jurous, masennus, pimeys. Rakastan Suomea, mutta etenkin silloin kun en ole siellä. Enkä tiedä, mistä se tulee, halu ja palo muualle mutta se on aina mussa, se jokin, joka etsii tietä ulos, pakoreittiä. Jospa nyt kuitenkin malttaisin olla. Edes hetken.

En enää ole varma, missä mun koti on. Kotimaa ja kotikaupunki, Suomi ja Jyväskylä, ovat mussa aina, mutta koti, se on loppujen lopuksi melko elävä käsite.

Ehkä rakas, rakas ystäväni oli oikeassa kirjoittaessaan kirjeessään, että mun kotini on liike, se tunne etten ole sidottu, juurrutettu, ettei kotiaan tarvitse laskea harteiltaan.

Ja samalla tarvitsen jonkinlaisen tukikohdan, paikan, johon laskea vähäinen omaisuuteni, jossa voin sulkea oven ja maata peiton alla ja hengittää rauhassa, itsekseni.

Mutta on totta, että elämä on paljon yksinkertaisempaa, kun se mahtuu yhteen matkalaukkuun.

Kaipaan vaihtelua, mutta myös tuttuutta. On toisaalta mahtavaa olla hukassa, mutta myös yhtä mahtavaa on huomata olevansa osa jotakin.

Epäonnistuneen ensimmäisen Kanada-yrityksen (ja Suomeen palaamisen) jälkeen kävin perheen kanssa Mäntän taidemuseossa ja siellä odotti Heta Saukkosen teos Kotimatka, jossa sanottiin:

Kaiken täytyy olla yksinkertaista.

Perhettä yksi, kotia yksi.

Joskus on hyvä sulkea silmät ja lakata laskemasta.



Nyt siis suljen silmät ja olen vain.



(Kuva Heta Saukkosen teoksesta Kotimatka.)

Woooooopsiee

Ei ollut rahaa tatskaan, mutta jonkinlaisen muiston halusin Montrealista, joten nyt kävi näin.

(Moi äiti!)

I'm in my finest hour, can I be more than just a fool?

Viime aikoina olen vain kellinyt onnellisessa Montreal-kuplassani ja kaikki Suomeen liittyvä on lähinnä vain aiheuttanut ärsytystä.

Ja onhan tässä ollut kaikenlaista, asumistilanne esimerkiksi on sellainen, että olen majaillut kaverien sohvilla jo reilun viikon verran.

Tuntuu, että elän jonkinlaisessa välitilassa. Lentopäivä on varmistunut ja sen ajatteleminen kutkuttelee vatsanpohjaa, muttei ainoastaan hyvällä tavalla.

Ensi kertaa Suomeen paluu ihan vähän jopa kauhistuttaa. Mutta suunnitelmia on onneksi tehty ja tylsää ei luultavasti ehdi olemaan ennen tai jälkeen paluun.

Mitä sitten jos olen rutiköyhä koko ensi kesän ja joudun lukemaan kymmenen tenttikirjaa, nyt ei parane ahdistua.

Seuraava seikkailu odottaa jo ensi maanantaina!

Soittolista 04/14: Bring all your dreams to me

April's heartbeats siinä soittolistan muodossa: klik! Olosuhteiden pakosta piti hieman muuttaa designia tällä kertaa, mutta vaihteluhan tunnetusti virkistää yms. Soittolistan sisältö on kuitenkin yhtä laadukasta (?) kuin ennenkin!

Kuuntele ainakin nämä:

Chet Faker - To Me. Chetin vasta julkaistu albumi on ihan huippu, oijoi. Karamellia musiikin muodossa.

Lykke Li - Gunshot. Lykken uutta levyä odotin ihan hurjasti, enkä pettynyt muuhun kuin sen lyhyeen kestoon. Mutta miksipä turhaan mitään lisäkebiisejä väkisin sinne tunkemaan kun voi tuottaa vähemmän mutta puhdasta kultaa. En osaa nimetä mun lempparibiisiä, tällä hetkellä se on Gunshot, huomenna todennäköisesti jokin muu.

The War On Drugs - An Ocean In Between The Waves. En useinkaan jaksa innostua mistään progeilusta koska mua se vaan tylsistyttää, mutta The War On Drugsin kohdalla teen poikkeuksen. Muistan kuunnelleeni tätä uutta Lost In The Dream-levyä jostain ennakkoon, eikä se silloin oikein iskenyt. Uusi mahdollisuus kuitenkin kannatti, aivan loistavaa musiikkia kaikenlaiseen fiilistelyyn, toimii todistetusti myös hölkkälenkillä, uskokaa tai älkää!

SOHN - Artifice. Olen ehtinyt kuunnella SOHNin hiljattain julkaistua Tremors-levyä vasta ihan liian vähän mutta voin jo sanoa, että kova on!

Sky Ferreira - You're Not The One. Luulin, ettei Everything Is Embarrassing-biisin lisäksi muut Skyn biisit muhun uppoa, kunnes löysin itseni fiilistelemästä tätä ihan kympillä.

How To Dress Well - Repeat Pleasure & Suicide Dream 2. Mitäpä tähän enää lisäämään, mun sydän on viety aivan totaalisesti. Tosin vasta nyt tutustuin debyyttialbumiin, joka on hieman kokeellisempaa kuin uudempi tuotanto, mutta tykkään etenkin siitä, miten Idolsista ponnahtaneen Jordin Sparksin listahitti No Air on saatu tuonne Suicide Dream 2:seen sopimaan.

Wet - Dreams. Jaksaa hurmata edelleen.

RAC feat. Kele & MNDR - Let Go. Bloc Partyn Kele Okereke on mun kultapoju How To Dress Wellin Tomin lisäksi, joten en ollut yhtään ihmeissäni, kun tykästyin tähän biisiin.

Silvana Imam - I•M•A•M. Silvana Imam yhdistelee räppeihinsä ruotsia ja arabiaa ja onnistuu kuulostamaan uhmakkaan vakuuttavalta. Power pussies hell yeah!

Minnie Riperton - Young Willing And Able. Musta tuntuu, että mun pitäis jotenkin selittää tätä, mutta mitäs turhia, jo biisin nimi kertoo kaiken oleellisen. Bongattu Lauralta!