7.11.2014

Päiviä

days01


Oli päivä, jolloin matkasin Ikeaan ostamaan huonekasveja, lakanat ja leikkuulaudan. Joululaulut raikasivat ja rikoin lihatonta lokakuutani lihapullilla.

Oli päivä, jona etsin sieniä ensimmäistä kertaa elämässäni. Kylmyys oli pirullista, mutta löydettiin jäisiä suppilovahveroita ihan kiitettävästi. Leivoin niistä yksinkertaisesti parasta piirakkaa ikinä, suppikset ja punasipuli for the win!

Oli päiviä (iltoja), joina sain ystäviä kylään. Toiselle tarjoilin linssikeittoa, toiselle päärynäpiirakkaa. Molemmille kuitenkin juuri parahiksi valmistunutta omenalikööriä.

days02


Oli päivä, kun löysin vanhan mp3-soittimeni ja kuuntelin lukioaikaisia suosikkeja (mm. Bloc Partya, Arctic Monkeysia, Gossipia). Nostalgiatrippi sai myös haaveilemaan koripalloharrastuksen uudelleenherättämisestä.

Päivä, jolloin leivoin appelsiini-suklaapaloja ja pääsin rapsuttelemaan Paavoa.

Oli Ruotsissa vaihdossa olevan ystävän vierailu, porkkanakakkua runokahvilassa ja jazzia Klubilla, kunnes migreenikohtaus iski.

Olipa päivä ja leikkuutin polkan (taas). Mulle sopii hyvin tällainen tahti; kerran, kaksi vuodessa pätkäistään kunnolla ja sitten annetaan kasvaa kunnes alkaa kyllästyttää.

days03


Seuraavana päivänä ystävälle järjestettiin yllätyssynttärit pyöreiden vuosien kunniaksi ja niinpä me reivattiin ensin kerrostaloasunnon makkarissa, sitten viiteen asti aamulla hotellin kellarissa.

Oli myös aamuyö kello nolla kolme ja jotain ja sain viimeisen osan Harry Potterista päätökseen. Viimeiset sata sivua oli sellaista myllerrystä, että unohdin koko muun maailman olemassaolon.

Oli tahmean harmaa aamu ja eteisen lattialle tupsahti joulukalenterin virkaa toimittava kortti äidiltä. Kysyi, tarvitsenko villasukkia ja kiinnostaisiko baletti. (Oui & ouiii!)

days04


Oli pitkä päivä, jonka lopuksi istuin pitkän pöydän ääressä monen tytön kanssa pitsalla keskustellen mummoista ja mummoverhoista, kotvasen kuluttua vähän pienemmällä porukalla lasillisilla puhumassa tyttöjen ja poikien väreistä sekä halaamistottumuksista.

Lopulta jäin itsekseni, ensin lukemaan Aila Meriluodon päiväkirjoja ja sitten kuuntelemaan hurmaavan vähäeleisen Prince of Assyrian esiintymistä.

Samaan pöytään istahtanut naiskolmikko puhui eläkkeelle jäämisestä ja lapsenlapsien nimistä. Pyysivät minua tarkistamaan, olivatko kolikkonsa euroja vai viisikymmensenttisiä. Hakivat tiskiltä karpalolonkeroa ja yksi jekkuakin.

Ulos astuessa maa oli valkoinen ja kotimatka sujui osin taluttamalla, osin varovaisesti pyöräillen. Hiutaleita satoi silmille ja kaulahuivin alle.

Oli rauha sielussa ja varmuus olemisesta.

2 kommenttia:

  1. voi kuinka pidän sun blogista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^_____________^ ja minä tästä kommentista! ♡

      Poista