1.6.2015

Vyöryntää

vyöryy


Tuntuu, että elämä vyöryy eteenpäin hurjaa vauhtia.

Tai ainakin niin hurjaa, etten meinaa ehtiä tänne kirjata kaikkea ylös. Tai edes puoliakaan tapahtumista. Tai oikeastaan yhtikäs mitään.

Haluaisin kyllä ja mietin sitä useinkin. En vain saa aikaiseksi tai yksinkertaisesti ehdi.

Haluaisin kirjoittaa siitä, kuinka kasviperheeni sai lisäystä taas yhdellä yksilöllä ja kuinka puhun kasveistani kuten joku ehkä puhuu lemmikeistään tai lapsistaan. Niillä on nimetkin, totta kai. Kuinka ostin pelikortit eurolla kirpparilta kauniin pakkauksen takia ja aloin pitää vaaleanliilasta, kun laitoin sitä kynsiini. Kuinka ei voi olla vihainen vaalituloksesta tai sittemmin hallitusohjelmasta kun katselee järvelle auringonlaskun aikaan. Ehkä siksi olenkin pyrkinyt katselemaan sinne lähes päivittäin. Ja vain laiskasti vilkuillut uutisotsikoita klikkaamatta niitä auki. Olen salakuunnellut viereisiä kahvilapöytiä tai vain uponnut kirjan kautta toiseen todellisuuteen. Saanut ehkä parhaimman luonnekuvauksen itsestäni koskaan ("välittävä mutta itsenäinen"). Horoskoopinkin (vesimies) kyseinen henkilö arvasi oikein, vaikka tuttavuutta oli siinä vaiheessa takana hädintuskin tunteja.

Niin, kävinhän myös Tanskassa ja kiertämässä Itä-Eurooppaa, mutta niistä kerron sitten kun aika(a) on.

Haluaisin kertoa kaikesta tästä ja no, nyt sitten kai kerronkin. Vaikka välillä mietinkin, että onko sillä mitään merkitystä.

Silloin se sama ajatus tulee taas mieleen, kuten lähiaikoina oikeastaan päivittäin.

Niin monta ihmistä, niin monta tarinaa.

Ja kukapa muu juuri tätä tarinaa kertoisi, ellen minä itse.

Tämä tässä on juuri minun paikkani, jonka otan haltuun ihan itse. Kaiverran sanoillani tilaa ympärilleni, juuri niin kuin haluan. Kukaan ei tule sanomaan, että älä hei viitsi (paitsi omat aivoni joskus).

Ja jos tulisikin, sanoisin, että ehei, minähän en vaikene, en sitten millään. Tai jos vaikenenkin joskus, niin se on sitten ihan oma päätökseni.

Että revi siitä.

2 kommenttia:

  1. No nii vyöryy. Mun blogi on muutenkin puolikuollu, mut tekis mieli kirjottaa muttei oo aikaa ja sit ei enää osaakaan. Mut ootan innolla kertomusta matkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, tunnistan kanssa ton, että mitä kauemmin on taukoa kirjoittamisesta, sen vaikeampaa on siihen ryhtyminen. mutta sitten sitä aloittaa vaan jostain. keskeltä, lopusta, ihan sama. kunhan aloittaa! kiva kuulla, että ootat reissureportaasia, koitan saada jotain kasaan piakkoin, vaikka kaikki tapahtumat onkin vielä aika sekaisin omassa päässä :--D

      Poista