8.9.2015

Omituinen kesä

kesäkesä01

En tiedä, mitä tänne pitäisi kirjoittaa. Olen aloittanut tämän tekstin niin monta kertaa niin monena eri ajankohtana, etten enää hahmota sen muotoa tai ääriviivoja.

Haluaisin kuitenkin kertoa jotain. Kesästä, ehkä.

Haluaisin kertoa, kuinka tämä kesä oli omituinen. Omituinen, mutta ihan hyvä silti.

En tehnyt mitään ja tein kaikkea.

Haluaisin kertoa, mutta mitkään sanamuodot eivät tunnu sopivilta. Kun ei ole oikein mitään kerrottavaa, mutta on kuitenkin jotain. Aina on jotain.

Kerron vaikka siitä, kuinka oli kolme hellepäivää ja pilkoin vesimelonia ja nektariineja lasipurkkiin ja menin puistoon lukemaan Tove Janssonin elämänkertaa. Kuinka oli viileää ja satoi satoi satoi (mutta senhän te jo tiedättekin) ja menin kahviloihin tai jäin kotiin sittenkin ja luin runoja. Siihen asti kunnes oli pakko mennä töihin.

Ja siitä, kuinka vannoin, etten mene yksillekään festareille edelliskesän festariähkyn jälkeen, mutta menin kuitenkin muutamalle. Kuinka Perfume Geniousin keikalla päässäni pyöri vain yksi ajatus: kaikki tulee menemään aivan hyvin.

Haluaisin kertoa, kuinka yksinäiseksi itseni tunsin ja kuinka samalla kuitenkin nautin itsekseni olemisesta ja aamukahveista sisäpihalla ja vahingossa syntyneistä rusketusrajoista ja jokaisesta vesiväreillä maalatusta taivaasta ja toinen toistaan hehkuvammista auringonlaskuista.

Voisin kertoa myös viikon mittaisesta lomasta, pyhitetyssä järvessä uimisesta ja yöllisestä automatkasta, kun isoveli peruutti takaisinpäin vain, jotta saisin kuvattua palan punertavaa taivasta.

Ja kuitenkin eniten haluaisin kertoa siitä, kuinka näin 11 tähdenlentoa tunnin aikana ja kuinka aloin taas jaksaa ihmisiä ja muutenkin. Kuinka hyvältä elokuu ja elokuun lämpö tuntui ja kuinka tajusin vihdoin miksi se on paras aika vuodesta. Kuinka järvivesi oli hetken lämmintä ja aurinko polttavan kuuma ja illoissa syksyn hento kuiskaus mutta koko elämä tuntui yhdeltä seikkailulta.

kesäkesä02

Tai ehkäpä haluan kertoa vain siitä, kuinka kirjoitin päiväkirjaani, että hetken vähän itketti, mutta ei sit kuitenkaan.

6 kommenttia:

  1. voi, samoja fiiliksiä. kesä oli ihana, mutta kummallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no niinpä! samoja fiiliksiä oon kuullu aika monelta :/

      Poista
  2. Minäkin samaistun!! Ihanin Roosa, bisous sulle. Haluaisin joskus tavata sut, istahtaa kahville. Sussa on jotain tosi herttasta ja ihan hurmaavaa ja karismaattista herkkyyttä ja voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi mitä ihania sanoja, kiitos! sussa on ihan mieletöntä positiivista energiaa ja ois kyllä ihan huippua joskus tavata! ei ois kyllä hullumpaa tulla kahvittelemaan tallinnaan :--)

      Poista
    2. Ei ois ei, tuu! Hih! Mäkin haluan joskus roadtripille Suomessa, silloinkin ehkäpä päästään!

      Poista
    3. hihii, kyllä varmasti joku päivä tulenkin! ja oi roadtrip kuulostaa niin hyvältä, parhautta!!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.