10.8.2016

Spill your thoughts, will you

kesä2016_

Kesä kodittomana kulkurina on ollut paras päätös hetkeen. Aika on taipunut loppukesän puolelle taas niin kepeästi ja kuin huomaamatta. On elokuun alku ja suunnittelen mustikka-laventeliginin tekemistä.

Mutta edelleen tää maailma väsyttää mua. Turkki, Syyria, Välimeri, Brexit, Trump, mitä näitä nyt on. Kuitenkin taas pitkästä aikaa olen jaksanut perehtyä asioihin ja seurata uutisia. Ei kai kellään ole varaa vain pitää päätään pensaassa loputtomiin. (Paitsi ehkä niillä, joilla oikeasti on varaa eli rahaa: massikingeillä.)

Ystävälle kirjoitin viestiin, että on ollut aika seesteistä. Olen keskittynyt itseeni ja omaan olemiseeni, mikä ei aina ole kaikista helpointa. Olen ollut rentoutuneempi ja paljon vähemmän ahdistuneempi kun ei ole ollut minkäänlaisia velvoitteita ketään tai mitään kohtaan. Aika on soljunut eteenpäin ja minä siinä mukana.

Olen aina aika-ajoin miettinyt, että vaikka kuinka pidänkin sosiaalisesta mediasta ja edelleen jaksan ylistää esimerkiksi Instagramin ihanuutta, niin välillä mietin että mitä järkeä siinäkin on. Kun avaa jonkun sovelluksen ja ensimmäinen ajatus on, että se oma ihana elämä ei riitä. Että mä en riitä, koska en ole noin kaunis tai pätevä tai osaava tai menevä tai suosittu tai mitä hittoa nyt taas. Sitä pitää vetää keuhkot täyteen ilmaa ja muistuttaa itseään kaikesta hyvästä mitä jo on ja mitä tulee olemaan.

Koska eikö me kaikki vain yritetä selviytyä tästä elämästä parhaamme mukaan?

Päässä on pyörineet myös sanat vanhasta päiväkirjasta: jos on vihannut itseään jo niin kauan, ni voisko sen vaan lopettaa?

Olen nähnyt Beyoncén, elänyt aprikooseilla ja Ässämix-mehujäillä, myynyt lippuja Sodankylän elokuvajuhlilla, nukkunut ystävien lattioilla, sängyissä, sohvilla, lukenut liian vähän mutta lukenut kuitenkin, kokannut protuleirillä, uinut lämpimässä merivedessä ja kylmissä järvissä, kertonut tädille biseksuaalisuudestani, salakuljettanut punaviiniä festareille, syönyt kantarellikeittoa ja nähnyt kahdet ilotulitukset. Ja sen sellaista, muun muassa.

Niin, on ollut aika seesteistä.

4 kommenttia:

  1. "Kun avaa jonkun sovelluksen ja ensimmäinen ajatus on, että se oma ihana elämä ei riitä." Voi Roosa, niinpä, kiteytit taas niin hyvin. Elämä ja koukerot väsyttää usein mutta kun vaan jaksaa kaivaa sen ytimen ja tarkoituksen aina sopivin aikavälein esiin niin sitten helpottaa - elämähän on just niin helppoa, kepeetä, raskasta ja kaunista kun siitä itse tekee. Ihan superkaunista ja oivaltavaa syksyä sulle. Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, kai sitä pitäis vaan olla ajattelematta liikoja tai äh en tiedä.. mutta puuh, kiitos kivasta kommentista ja ihanaa kimaltavaa syksyä sullekin! :--*

      Poista
  2. Törmäsin vähän aikaa sitten sun blogiin ja ai että, pidän kovin! Ajattelin vaan kysyä mitä ohjelmaa käytät kun teet näitä kuvakollaaseja joita laitat tänne? Jotenkin tosi kivannäköisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uu kiitos! ja en voi sille mitään että mua vähän naurattaa aina kun joku kysyy noista kollaaseista, koska öö teen ne vaan windowsin paintilla :--DD kai jotai parempiakin ohjelmia ois mut... tällä mennään, hyvä jos näyttää kivalta! :-)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.