Mikään ei piristä (tai masenna kun tulee ikävä...) näin pimeän ja kylmän keskellä, kuin valokuvien katseleminen. Etenkin ystävien ja keväisten reissukuvien. Huhtikuu 2011 ja ah, Berliini!
Solander - Berlin
PS. Ei teidän tarttis olla niin hiljaa siellä. Kun aina sitä välillä miettii, että onko tässä touhussa mitään mieltä. Niin olisi kiva kuulla, että onko jotain erityistä, mitä haluaisitte nähdä enemmän täällä blogissa, mikä on ihajees ja mikä ei. Vaikka loppujen lopuksi päätän tietysti itse, mitä täällä julkaisen, niin kaipaisin pikkuisen ajatuksia nyt teiltäkin. Pus!
Kuvamateriaalia
ja todisteita siitä, että käytän vaatteita. En oikein jaksanut pyöriä
alennusmyynneissä, mutta sen kerran kun pyörähdin, niin jouduin
pyörtämään periaatteeeni. Mukaan tarttui jotain mustaa ja pelkkää akryyliä,
mutta kun se oli rakkautta ensituntumalta. Sellaisen ohi ei pidä kulkea
taakseen katsomatta, vaan tarttua tiukasti kaksin käsin eikä päästää
enää koskaan irti.
Huulipunan arkikäyttöön on vielä totuteltava, mutta luulen onnistuvani. Pitää vain malttaa levittää sitä ei-niin-runsaalla kädellä, ainoastaan sillai töps töps töps. Ainakin jos ainoa huulipuna on kirkuvan punainen.
Olin jo ehtinyt unohtaa miltä tuntuu, kun reidet jäätyy pisteleviksi pakkasessa. Mutta vaikka Ranskassa oli enimmillään -5 C pakkasta, niin oli sielläkin kylmä, uskokaa pois. Se kylmyys vaan on erilaista. Talojen sisäistä kylmyyttä niin, että nenänpää jäätyi ja joutui hytisemään viltin alla, jos oli päivisin kotona, koska lämmitykset meni päälle vasta iltapäivällä. Pariisissa Seinestä hohkaava kylmyys, metroasemien vihlova kylmyys. Etenkin Gare du Nordin tajuton luihin ja ytimiin tunkeva kylmyys. Hrrr.
Tänään ei enää ollut ihan niin kylmä, mutta lunta tuli senkin edestä. Ai että miten kauniilta ulkona näyttääkään. Sokerikuorrutettuja puita ja timanttihiutaleita. Eilen tapahtui jotain ihmeellistä. Kerroinhan joskus mun varastetusta pyörästä? No, Meiju laittoi eilen viestiä, että oli löytänyt hylätyltä näyttävän pyörän ja kysyi, oliko sen merkkinen mun pyörä. Ei valitettavasti ollut. Kerroin omani tuntomerkit ja Meiju vitsaili pitävänsä silmät auki. Muutaman tunnin kuluttua Meiju sitten soitti ja kysyi, oliko mun pyörässä sininen soittokello ja kuvaili muitakin yksityskohtia. Huusin vaan puhelimeen että JOO ja mitä hittoa. Se pyörä oli kuulemma vaan hengaillu jotain lyhtypylvästä vasten. Ihan kreisiä! Nyt mun pitää vaan keksiä, miten saan sen lukon sulatettua, että saan sen tuotua kotiin turvaan. Ahhaha, en kestä!
Oon löytänyt taas paljon hyvää uutta musiikkia. Tässä parhaimmistoa, Zola Jesus. Kuvailisin sanoilla astetta synkempi Florence. Jos tykkäät Florence + The Machinesta ja Lykke Li:stä, tykkäät aika varmasti tästä! Niistä muista löydöistä sitten ehkä jokin toinen päivä.
Loma loppuu ja kaiken järjen mukaan pitäisi taas jaksaa opiskella. Pitäisi myös purkaa Jyväskylän-kantamukset ja kasata Ikeasta hankittu kirjahylly. Nyt tuoksun vastedes raikkaalta mahdollisuudelta tai sattumalta, miten sen nyt ottaa. Uudet lempikorvikset on ihanat ja niitä saa tilattua Hannan blogista.
Stay inside 'till somebody finds us
Do whatever the TV tells us
Stay inside our rosy-minded fuzz
So worry not
All things are well
We'll be alright
We have our looks and perfume on
PS. 22. tammikuuta (ellen jo ennakkoon) äänestän Pekka Haavistoa.
Täydellisiä naisia vai epätoivoisia kotirouvia? Ei onneksi kumpaakaan kai, ainakaan vielä. Vietin suurenmoisen onnistuneita hetkiä mainioitten ihmisten kanssa Jyväskylässä, monia iltoja, monia nauruja. Kiitos ja pus ja nähdään pian taas!
Sitten on häpeäkseni tunnustettava, että aloin kuunnella Arcade Firea vasta, kun se suvaitsi ilmestyä Spotifyn listoille. Tiedän, oon huono. Niin kauan kun se onkin ollut päässäni listalla "tutustu näiden yhtyeiden/artistien tuotantoon" ja niin monesti oon katellut niiden levyjä kaupassa sillä silmällä. Mutten oo koskaan uskaltanu ostaa, ensinnäkään en tiennyt mistä alottaa ja sitten se mitä jos? Mitä jos tää onkin musta ihan paskaa vaikka kaikki aina hehkuttaa? No eihän tää kyllä onneksi sitä ole, päinvastoin!
Ei mulla oikeastaan ole sen kummempaa sanottavaa tällä hetkellä, mutta ajattelin nyt laittaa tänne muutaman kuvan itsestäni (vaihteeksi) uutta vuotta juhlistamassa ja hieman musiikkia (vaihteeksi) kuunneltavaksi. Alkaa jo ärsyttää tämä lahnailu.
Kaikki kunnia ylläolevista kuvista kuuluu Anniinalle!
Vuosi 2011 oli jotain ihan mieletöntä. Jos vuotta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi onnellisuus. Voi pojat sanon minä, huisia! Yli puolet vuodesta oli samalla yli puolet mun Ranska-ajasta, ja oikeastaan se parempi puolisko. Ennen joulua se oli vielä semmosta totuttelua. Ajattelin näyttää teille tällä kertaa aarteita Peven kamerasta. Puolikas vuosi Ranen seurassa, olkaapa hyvä:
Okei, tää on ehkä vähän huijausta, koska tää on otettu jo vuoden 2010 syyskuussa, mutta tältä näytin alkuaikoina Ranskassa, haha! Oiskohan ollu eka kerta Peven luona jopa kyseessä, Saint Leussa oli brocante eli semmonen katukirppis ja ostettiin sikakalliita irtokarkkeja.
Nojoo, tääkin on oikeesti vuosi sitten joulukuulta. Tehtiin lounaaksi läskipiirakkaa (siis ei nyt ihan kirjaimellisesti, kasviksia siinä oli!), kuvassa myös pp eli paha porkkana.
TAMMIKUU. Ylemmässä kuvassa taidetaan olla ekassa junassa matkalla Pariisista kotiin. Eka juna lähti siis 06:13, good times. Alemmassa etitään mun korvista, hmm, jossain. Heh.
HELMIKUU. Meidän lemipaikka Batofar eli batis! Se on siis laiva, Seinen aallot keinutti kivasti. Vähä drum'n'bassia nii hyvä tuli!
MAALISKUU. Fiilistelyä Seinen varrella, oli vielä vaan vähän turhan kylmä.
HUHTIKUU. Yhdellä monista piknikeistä. Kuvassa kyseessä Bois de Boulogne, jossa öisin liikkuu prostituoituja.
HUHTIKUU edelleen. Oltiin Peven ja Mäyrän kanssa Berliinissä, paras reissu! Saatiin baarissa ilmaista ruokaa (sheikkasin kananugettien kanssa), puhaltelin pulloon muistaakseni useampaankin otteeseen ja rakastuin kaupunkiin täysiä.
HUHTIKUU näissäkin. Peven kamu Aino oli käymässä Espanjasta. Kuten kuvista huomaa, Pariisissa kannattaa vierailla huhtikuussa, ei sada ollenkaan, muttei oo vielä tukahduttavan kuuma (eipä, olin paistua sukkahousuissa ja consseissa...).
TOUKOKUU. Tää taitaa olla otettu huhtikuun puolella, mutta toukokuulta ei löytyny kauheesti julkaisukelpoista materiaalia, joten... Tässä Rane siis vappupiknikillä Parc des Buttes Chaumontissa, mun lempparipuistossa. Meillä oli jopa simaa ja Tiialla muistaakseni säilykepurkkinakkeja, hyh!
KESÄKUU. Yhet hauskimmista juhlista oli apinanaamaripartyt. Kun saavuttiin Glazartiin, niin siellä klubilla, ihmisten seassa, soitti vaskipuhallinorkesteri hullun maukasta settiä ja muutenki oli ihan kreisi meno, oijoijoi!
Sitten Peve lähtikin Aasiaan, joten kuvat Ranestakin loppuu. Suunnittelin julkaisevani tän jo lauantaina, kun vielä luulin viettäväni vuodenvaihdetta sohvalla leffoja tuijotellen, mutta suunnitelmat saikin mieluisan yllättävän käänteen ja mun uusi vuosi pelastettiin. Parasta tanssia jonkun kotona ihanien ihmisten kanssa, on tilaa ja soittolistan saa valita itse. Nukkumaan pääsin ehkä puoli viiden aikaan jalat täysin turtana. Jos vuosi vaihtuu näin, niin tästä vuodesta ei voi tulla muuta kuin mahtava! Toivottavasti muillakin oli kivaa, upeaa vuotta 2012!
Tuleviin tämänvuotisiin tansseihin voi ottaa oppia vaikka tästä:
