PROTU

Ai että mikä ihmeen Protu? No, sitä ajattelin nyt vähän selventää. Monet ovat varmasti joskus kuulleet Prometheus-leireistä, mutta yllättävän usein törmää vähän hassuihinkin käsityksiin leireistä, yhdistyksestä ja protuista tyyppeinä.

Kävin oman Protuleirini kesällä 2006 ja sen jälkeen olen ollut kahdesti apuohjaajana, kerran kokkina ja viime kesänä olin ensimmäistä kertaa ohjaajan roolissa. Voisin siis sanoa, että joku haju tästä hommasta on, vaikken mikään superaktiivi olekaan.

Ja viime kesänä taas muistin, kuinka siisti juttu Protu onkaan, joten ajattelin kertoa teillekin asiasta. Omin sanoin ja omiin kokemuksiin perustuen, toivottavasti tarpeeksi selkeästi.

Mikä Protu?

Prometheus-leirin tuki ry eli Protu järjestää kesäisin aikuistumisleirejä pääasiassa 8. ja 9. luokan käyneille nuorille. Protuleirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia, eli kuka tahansa on tervetullut. Leirejä vetää seitsemän hengen tiimi, joka koostuu kahdesta täysi-ikäisestä ohjaajasta ja viidestä apuohjaajasta eli apparista. Apparit ovat käyneet oman leirinsä aiemmin (kuten osa ohjaajistakin). Lisäksi leirillä on yksi tai useampi kokki ruokkimassa porukkaa (ja yleensä protukokit tuppaa olemaan aivan erityisen mielettömän upeaa sakkia, heh).

Mutta ajattelin käydä riparin..?

Käy ihmeessä jos mieli tekee. Mutta Protu ja ripari eivät sulje toisiaan pois! Voit käydä vaikka molemmat! Parasta olisi, jos kukaan ei pakottaisi mihinkään valintaan, vaan sen saisi tehdä itse.

Mitä siellä leirillä tehdään?

Leirien tavoitteena on ohjata nuoria itsenäiseen ajatteluun, ovathan ne aikuistumisleirejä. Mutta pidetään myös hauskaa, kesäleirillä kun ollaan! Leireillä mm. keskustellaan, leikitään, saunotaan, syödään, uidaan, lauletaan, nauretaan, itketään, nukutaan, tutustutaan uusiin ihmisiin... Leireillä on erilaisia päiväteemoja, joita käsitellään eri tavoin. Teemoja ovat mm. erilaisuus ja syrjintä, yhteiskunta ja vaikuttaminen, maailmankuvat ja -katsomukset, ihmissuhteet, tulevaisuus.

Missä leirejä järjestetään?

Ympäri Suomea erilaisissa paikoissa. Yleensä leirikeskuksissa, paikoissa, joissa on tarpeeksi tilaa majoittaa parikymmentä ihmistä viikon ajan. Mahdollisuuksien mukaan järven rannalla ja hieman eristyksissä muusta asutuksesta. Täältä voi tarkistaa kesän 2014 leiripaikat.

Miksi sinne kannattaisi mennä?

Koska se todennäköisesti antaa mielettömiä kokemuksia, uusia ystäviä ja avartaa ajattelua. Yksi parhaista asioista Protulla mun mielestä on elää viikko eräänlaisessa kuplassa, poissa ulkomaailmasta. Leiriporukasta kasvaa yleensä tiivis ja on ihan mieletön fiilis tulla aidosti hyväksytyksi omana itsenään ja lisäksi saada haastaa omia ajatuksia ja löytää uusia näkökulmia asioihin. Ja kaiken vatvomisen vastapainoksi ne kaikki leikit ja hölmöily, oi oi.

Koska joka kevät, kun en ole mukana tiimissä ja Facebookiin alkaa tipahdella "jee, oon tiimissä"-hehkutuksia, mun mahassa kouraisee ja aivot huutaa "mäkin haluuuuuuuun!". Ööh, koska on niin paljon huonompiakin tapoja viettää yksi viikko kesästä.

Puhun tietysti vain omasta kokemuksesta, mutta mulle Protu on antanut aivan valtavasti ja en varmasti olisi sama ihminen ilman leirejä ja koulutuksia ja kaikkea. Parhaita juttuja Protussa on myös se laaja ihmisten kirjo, joihin siellä pyöriessä törmää. Mikään ituhippeys ei todellakaan ole osallistumisen edellytys, haha!

Niin ja sekin vielä, että koko homma pyörii lähes täysin vapaaehtoisvoimin! Protulla on ainoastaan kaksi palkattua työntekijää ja lisäksi kokit saavat jonkin verran rahallista korvausta työstään.

Paljonko se maksaa?

Täältä löytyy tietoa leirimaksuista! (Ohjaajat ja apparit maksavat parisen kymppiä koulutusten täysihoidosta, mutta matkakorvauksia saa! Leirit ei maksa mitään tiimille tai kokeille, tietenkään!)

Miten pääsen mukaan?

Jos olet 8. tai 9. luokan käynyt nuori... katso täältä, millä leireillä on vielä tilaa ja ilmoittaudu! Erikoisleirejäkin löytyy (mm. musiikki-, kuvataide- ja vaellusleiri).

Jos olet 16-19-vuotias... voit käydä seniorileirin, niitä järjestetään neljä kappaletta ensi kesänä! (Ja jos olet jo leirisi käynyt, niin appariksi tietty.)

Jos olet yli 20-vuotias... voit käydä aikuisleirin, lähteä ohjaajaksi tai kokkaamaan!

Kaikki tarvittava info löytyy Protun nettisivuilta, mutta saa toki kysyä mitä tahansa jos jäi askarruttamaan!

Saa kertoa kavereille ja vitsit tiedän niiiin monta tyyppiä, jotka ois aivan loistavaa ohjaaja-ainesta ja uskoisin, että sieltä ruudun toiselta puolelta teitä löytyy vaikka kuinka!


Kuvat viime kesän leiriltäni, Tampereen Aitolahdesta. Yhyy, tuli ikävä.

Québec 1/2

Noin kuukausi sitten käytiin tutustumassa Québecin provinssin pääkaupunkiin (Ville de Québec/Québec City).

Meitä oli minä, suomalainen Lilli, ranskalainen Marion, kreikkalainen Nikos ja kanadanranskalainen Constance. Perusposse siis.

Buukattiin netistä kimppakyydit molempiin suuntiin, koska matkustus tulee sillä tavoin paljon halvemmaksi. (Voin suositella Kangaride/Amigoexpress!)

Neljälle oli hieman hankala löytää yhtä kyytiä, joten jakaannuttiin kahteen autoon, Lilli ja Marion yhteen, minä ja Nikos toiseen. Constance oli mennyt jo edeltä äitinsä kanssa, koska on joskus asunut Québecissä.

Saavuttiin määränpäähän muutaman tunnin ajomatkan jälkeen ja kun saatiin ryhmä kasaan, otettiin bussi keskustaan ja suunnattiin ekaan majapaikkaan. Yksi Marionin kämppiksistä oli myös aiemmin asunut kaupungissa, joten päästiin sen kavereiden luokse yöksi. Asuntojen koon takia jakaannuttiin taas siten, että kaksi nukkui toisessa ja kaksi toisessa kämpässä.

Iloista reissupossea.

Matkalla majapaikkaan numero kaksi.

Siellä törmättiin mukavaan hostiimme ja se soitti meille hieman Amélie-musiikkia pianolla.

Sitten lähdettiin tutkimaan kaupunkia, nähtiin mm. koira hengailemassa ikkunalla.

Ja hienot sillanalukset. Tuolla kuulemma Cirque du Soleil vetää joskus esityksiä.

Sitten alkoi kiipeäminen "yläkaupunkiin".

Vuoria!

Päästiin vanhan kaupungin huudeille ja katseltiin hetki luistinradalla taiteilevia ihmisiä.

Kunnes Constance liittyi seuraamme ja lähdettiin etsimään lounaspaikkaa.

Mentiin syömään crêpesejä!

Nikos, joka on aina ilkeä nälissään, haha.

Olin näköjään mielissäni letuista.

Ja kukapa nyt ei tällaisesta olisi! Syötiin kaikki sekä suolaiset että makeat crepit ja oli kyllä makoisaa.

Sitten jatkettiin tutkimusmatkailua. (38 sekuntia aikaa ylittää katu, mitä hittoa?! Montrealissa hyvä jos kymmenen, ha!)

Käytiin tatuoimassa Québecin lippu käsiimme. NO EI NYT OIKEESTI, duh.

Joulukauppa, jossa ei käyty, ihasteltiin vain näyteikkunaa. (Ja mielipuolisen näköisiä tonttu-ukkoja.)

Suunnattiin rantaan sellaiselle näköalakävelyalueelle (öh).

Moro!

Ihasteltiin maisemia.

Haha!

Nähtiin kivannäköinen katu alhaalla ja päätettiin mennä sinne.

Hmmm?

Marion, Lilli ja Nikos.

Constance lähti perheillalliselle ja me muut päätettiin etsiä joku levähdyspaikka. Ensin käytiin kylläkin turisti-infossa kyselemässä vinkkejä. En tosin muista, hyödynnettiinkö niitä ollenkaan, heh.

Löydettiin kiva pieni kuppila sivukadulta.

Josta saatiin vin chaudia!! Oltiin oikeasti koko päivä mietitty, että saako sitä mistään, mutta kaikki sanoi, että vain jostain joulumarkkinoilta. Ja sitten kävellään sattumalta sisään paikkaan, josta sitä saa. Oh, happiness.

Ja meillä oli niin mukavaa.

Tehtiin suuria suunnitelmia kartan kanssa.

Yhtäkkiä lasit oli tyhjät ja käytiin ostamassa punaviiniä SAQ:sta.

Toisessa majapaikassa oli kissa! Vaikka yleensä oon ehdottomasti koiraihmisiä, niin oli aika söpöä kun toi kissa nukkui mun vieressä koko yön, oi.

Saatiin viinipullot auki, tilattiin hampurilaisia kotiinkuljetuksella (!!) ja laulettiin Hakuna Matataa neljällä eri kielellä.

Sitten oli aika suunnata yöelämään. Käveltiin ikuisuus ylämäkeen, kunnes päästiin pieneen kapakkaan, jossa joku mies esitti akustisia covereita. Tanssittiin pöydän ympärillä kunnes ei enää jaksettu.

Sitten tietty poutinen kautta nukkumaan!

Siinäpä ensimmäinen päivä Québecissä, kakkososa seuraa pian!