"Oh, my life is a waste? Well fuck you, at least I enjoy it."

Keskiviikkona sain iltapäivällä mahtavan älynväläyksen ja tajusin, että mun ei tarvitse istua koneella koko päivää, voin lähteä kävelylle! (Oli siis vapaapäivä kun maman oli kotona ja tarkoitus oli lähteä Pariisiin, mutten sitten jaksanutkaan..) Oli jo liian pimeää mennä metsään, joten vaeltelin kaduilla. Astuin tahallani vesilätäköihin. Ylhäällä metsän rajasta näkee Pariisin valomeren ja Eiffel-torninkin. Kivointa on, kun tekee uusia aluevaltauksia ja tietää vain suunnilleen, missä suunnassa koti on. Vaikka kaikki kadut muistuttaa toisiaan, jossain vaiheessa löytää aina tutuille teille. Kuuntelin taas aamumusaa ja huomasin halun kuunnella Snow Patrolia, voi siitä on aikaa. Valvoin (taas) liian myöhään, koska katsoin Gossip Girliä. En edes tykkää siitä. Ehkä tekee kuitenkin välillä hyvää katsoa teiniversiota Kauniista ja rohkeista..?

Yksin on kiva olla. Hieman haikeaa välillä, mutta rauhoittavaa. Kaipaan silti seuraa. Etenkin kun ehti jo tottua siihen, että parin kadunpätkän päässä on joku. Ennen joululomaa laskin, monta päivää joudun olemaan yksin. En oo koskaan aiemmin tehnyt niin. Yksinolemisen taito on tärkeimpiä asioita elämässä, mun mielestä ainakin. Tarvitsen yksin olemista. Mutta tarvitsen myös muita ihmisiä, liika erakoituminen ei ole hyväksi.

Tällä hetkellä nautin kuitenkin täysillä siitä, että ranskaperhe lähti aamulla mamanin vanhempien luo ja palaa vasta sunnuntai-iltana. Kävin Pariisissa ostoskeskushelvetissä ja ostin elämäni ensimmäisen huulipunan. Ostin muutakin, mm. itselleni joululahjaksi Mullan alla kolme ensimmäistä tuotantokautta. Niitä ykkösiä oli sittenkin jäljellä, ilo ja onni. Junassa tuli sama fiilis kuin joskus joulukuun alussa, kun kävelin ulkona hiljaisessa lumisateessa hakemaan toista poikaa judosta. Voisin kuunnella koko loppuelämäni vain Band Of Horsesia.

So hang your holiday rainbow lights in the garden

Kaikki kysyi ennen joulua, että tuntuuko joululta. Aattelin, että kyllä kai, oli joulukuusi ja pipareita. Mutta miltä joulu tuntuu? Nyt tiedän miltä joulun kuuluu tuntua, koska tänä vuonna ei tuntunut. Oli lahjoja ja ruokia, mutta tärkein, eli perhe, puuttui. Tunsin väistämättä itteni ulkopuoliseksi, vaikka kaikki oli tosi mukavia ja ystävällisiä. Oli silti kivoja päiviä, mutta ne olis voinu olla mitä tahansa päiviä jolloin ollaan vierailulla isovanhempien luona.

Papan vanhin sisko asuu Saksassa ja sillä on saksalainen mies, niiden kolme lasta on kaksikielisiä, niiden ranskassa on vahva aksentti. Vanhin niistä lapsista on opiskellu hieman ruotsia (varför?). Toinen sisko asui kymmenen vuotta sitten Suomessa kuusi vuotta ja muistaa kielen hämmentävän hyvin. Papan pikkuveli asuu yksin ja sillä on moottoripyörä.

Jouluaattona syötiin kukkoa illallisella. Joulupäivänä elävä sellainen tepasteli pihalla. Tähtitorttuja kehuttiin kovin ja piparitkin meni melkein kaikki. Korvapuustien teko jäi, kun papa ilmoitti aattoaamuna, että lähtö puolen tunnin kuluttua, koska sataa lunta, maman tulee junalla perässä kun sen työt loppuu.

Ajomatka kesti kolme tuntia, mentiin kaikkia mahdollisia kiertoreittejä, nähtiin monia tienvarteen pysähtyneitä rekkoja ja ajettiin tiellä, joka oli yhtä valkoinen kuin ympäröivä pelto, ei tiedetty milloin tie loppuu ja pelto alkaa. Kesärenkailla tietysti.

Normaalisti kuulemma oltaisiin käyty kirkossa, mutta nyt oli liikaa lunta. Kaikki päivitteli kuinka siellä ei oo koskaan aiemmin ollut niin paljon lunta. Sain siis sen valkoisen jouluni, heh.

Isovanhemmat asuu Chavonne-nimisessä kolmensadan asukkaan pikkukylässä. Ensimmäisen maailmansodan aikana sillä alueella oli paljon taisteluja ja maan alla menee paljon tunneleita ja käytiin yhdessä, vou.

 

Koko kylä mahtui yhteen kuvaan!

The truth is waiting to be found

Parasta on hengailla XL-kokoisessa farkkupaidassa ja villahousuissa (ehdottomasti paras ostos Pariisista tähän mennessä, noi housut siis). Leivoin torstaina kolme tuntia pipareita. Vielä vähän tähtitorttujakin illemmalla. Siinä välissä kuuntelin junassa mun Aamumusaa-nimistä soittolistaa, jossa on piristävää heräämismusiikkia. En oo varmaan koskaan kuunnellu sitä aamulla heräillessä, sen sijaan kuuntelen sitä kun tarvitsen ilostuttavaa musiikkia. Mullan alla ykköskausi oli ostettu loppuun niistä kahdesta Fnacista, joihin jaksoin niissä ihmismassoissa itseni luovia, hpmh, ois pitäny ostaa aiemmin ja pitikin, mutta.

Mitä hyötyä on kannettavasta jos netti ei toimi kuin piuhan avulla, kysyn vaan. Maratoniskypetys Emman kanssa onnistui silti, kunhan kurkki välillä uuniin.

Eilen ja tänään oon lasten kanssa kolmistaan kotona koko päivän, "jee". No oli meillä eilen ihan hauskaa kun leikittiin ravintolaa ja koristeltiin pipareita. Toivottavasti on tänäänkin.

PS. Kirjoitan joulusta kyllä, kunhan ehdin.

When you're still waiting for the snow to fall, doesn't really feel like Christmas at all

Viikko sitten käytiin yksillä Laura-Sophien synttäreitten kunniaksi. Tai no muut jatko paattibileisiin mun kiirehtiessä vikaan junaan, koska aamulla oli töitä ja olin kipeä. Oon nytkin kipeä, vaihteeksi mahatautia ja kuumetta, jihuu. Tullu nukuttua parin päivän aikana vähintään 2/3 vuorokaudesta. On tullut myös puhuttua suomea ranskalaisen kanssa, kuin siistiä oikeesti!! Tapasin myös Miaa, joka on täällä vaihtarina. Käytiin suomalaisilla joulumarkkinoilla, jotka oli aika säälittävän pienet ja maksoin järkyttävän paljon karjalanpiirakoista. Ostin tänään kilon voita kaupasta. Tein piparitaikinan ja huomenna leivon varmaan koko päivän.

Perinteisten joulurallattelujen sijaan virittäydyn joulutunnelmaan mm. näiden avulla:

Suosikki The Killersin joulubiiseistä, uusimmalle (kannattaa katsoa video vaikka vain hyväntekeväisyyden nimissä!) en oo vielä lämmenny niin hirmuisesti, mutta niinhän se oli tän kanssa viime vuonna...

And I feel like I'm breaking up, and I wanted to stay

Maria Mena - Home For Christmas


Paitsi että en mene kotiin jouluksi, vietän sen täällä Ranskassa. Päätin sen oikeastaan jo ennen kuin lähdin tänne, koska haluan ottaa tästä kaiken irti ja nähdä ranskalaisen tavan viettää joulua. Onneksi se sopi mainiosti myös mun ranskaperheelle ja ne sanoi että totta kai saan viettää niiden kanssa joulun jos vain haluan, se on täysin mun päätös. Samaa sanoi äitikin. Tuleepahan erilainen joulu. Ei sillä että joulussa Suomessa olisi mitään vikaan, päin vastoin, tykkään joulusta hirmuisesti. Riisipuurosta aattoaamuna, kuusen tuoksusta, Lumiukko-animaatiosta, illallisesta, jonne jokainen saa toivoa syötävää, mistä syystä se ei meillä ole kaikista perinteisin (terveisin haluan_aina_pakasteherneitä_ja_makaronilaatikkoa_91). Sitä tietynlaista odottavaa tunnelmaa, vaikkei lahjoja enää odotakaan kuten lapsena. Joulusaunaa ja myöhään valvomista suklaata syöden ja jonkin uuden pelin pelaamista koko perheen voimin.

Odotan kyllä tätäkin joulua ja uskon että sekin on ihan kiva. Mennään papan vanhempien luokse sitä viettämään ja meitä on siellä yhteensä 18 ihmistä, joista suurin osa lapsia. Ei mua joulu itsessään sinänsä huoleta, se kestää kuitenkin vain pari päivää ja luulisin että silloin on tekemistä. Välipäivät ja uusi vuosi mua askarruttaa enemmänkin, koska kaikki mun kaverit täällä on lähteny tai lähtee joulun ajaksi kotimaihinsa. Mutta uskon selviäväni jos vain löydän ohjelmaa joulukuun 31. päivälle.

Täällä on jo joulukuusi, ollut jo ainakin viikon. Se on jo koristeltu ja siinä on punaiset, välkkyvät, valot... Glögiä ei saa mistään, lämmitetty punaviini ei oo yhtään sama. Päivät ennen joulua taitaa mennä leipoessa. En halua edes ajatella sitä ikävän määrää mikä varmasti iskee jouluna. Mutta kerrankin saa herätä ilman, että koko huushollissa haisee kamala kinkku. Ellei kalkkuna sitten haise..


Tuntuu turhalta sanoa, että oikeesti, kuunnelkaa tämä, mutta pakko se on, koska mikään muu ei pysty paremmin kuvailemaan tän hetken tuntemuksia.

...tiedämme missä on kaverit olleet

Kertomus eräästä lauantaipäivästä.

Vaikka oli ensimmäinen lomapäivä, kala (aka. rausku) ja hamsteri heräsivät aikaisin kauppaan. Tai ainakin toinen, hamsterikin kyllä lopulta vipelsi paikalle vain hieman myöhässä.

Kauppassa haahuilun jälkeen eläimet ottivat junan kohti Pariisia.

Suuntana oli nimittäin erikoistarvikeliike eräänlaisille eläimille (vihjeenä voi kertoa, ettei esim. hamstereille tai kaloille).

Tämä seutu Pariisia oli täysin tuntematonta kalalle ja hamsterille, mutta he urheasti tarpoivat eteenpäin lumituiskeessa.

Matkallaan he törmäsivät sangen mielenkiintoiseen arkkitehtuuriseen rakennelmaan, joka edusti heidän mielestään hyvin perinteistä Pariisilaista kulttuuriperintöä.

Kävelyreitin varrella he ohittivat myös ehkä turhankin asiallisen ja virallisen kulkupelin.

Jonkin aikaa käveltyään eläinystävämme huomasivat edessään siintävän Riemukaaren.

Parin turistiotoksen jälkeen eläimet ottivat RERin alleen ja suuntasivat kauppakeskukseen syömään ja tapaamaan eläinystäväänsä mäyrää.

Lounastreffien päätyttyä hamsteri ja kala hyvästelivät mäyrän ja kirmasivat junaan, jolla he pääsivät hamsterin kotihäkille.

Siellä aina nälkäiset eläimet alkoivat siivouksen (hamsterin osalta) ja laiskottelun (kala...) jälkeen ruuanlaittoon.

Kala halusi havainnollistaa ulkona olevan lumen määrää taiteellisilla otoksilla sekä sivistää itseään lukemalla sanomalehteä.

Hamsteri sen sijaan olisi halunnut pitää naamiaiset.

Päivän päätteeksi eläinystäviemme mahat täyttyivät tukevasta illallisesta, läskipiirakasta.

 Ja niin päättyi kertomus eräästä lauantaipäivästä kalan ja hamsterin seurassa.

Always like this

En ookaan vielä ehtiny laittaa kuvia muutaman viikon takaisesta retkestä Versaillesiin, joten tässä tulee! Käytiin siellä saksalaisen Laura-Sophien kanssa, oli kätevää kun se asuu lyhyen bussimatkan päässä sieltä. Mieltä lämmitti myös se, että kun ensin luultiin joutuvamme jonottamaan ikuisuuksien ajan, niin saatiinkin selville, että päästään alle 26-vuotiaina EU:n kansalaisina sinne ilmaiseksi ja toisesta sisäänkäynnistä, eli "jonon ohi", hihii.

Tuolla kertaa kierrettiin vain linnan sisätiloissa, puisto kierretään kunnolla jokin toinen kerta. Siellä oli vielä meidän visiitin aikaan Takashi Murakamin teoksia esillä. Olihan ne aika jänniä tommosessa ympäristössä, muoviset mangahahmot vs koristeellinen vanha linna.

PS. kuunnelkaa Bombay Bicycle Club - Always Like This

Hope you're happy now

Pitkät yöunet. Greyn anatomiaa. Eve ja Mäyrä. Kauppareissu. Munakoisojen metsästystä. Pikkujoulut. Leivontaa. Tanssahtelua pimeässä. Joulutorttuja. Herkkupastaa. Syömistä. "Glögiä". Jumitusta. Hyvä sunnuntai.

Tänään ennen pikaista pyörähdystä Pariisissa löysin jotain kivaa. Tästähän on kohta tasan vuosi, oho! Oli yksi hikisimmistä ja parhaimmista keikoista missä oon ollu ja yksi parhaimmista Helsingin-reissuista ikinä ♥

 

We can dance until we die

Meidänhän ei pitänyt lähteä eilen ulos. Mehän oltiin liian väsyneitä ja niin edespäin. Mutta onneksi tehtiin pikapäätös ja lähdettiin, oli paras yö pitkään aikaan, vaikka paikan keski-ikä olikin päälle kolkyt ja nyt niskat kipeenä tanssimisesta. Mua jo vähän pelottaa, miten pärjään joululoman ilman Eveä ja Mäyrää...

 

Tänään (lauantaina, kello ei oo vielä yli puolenyön täällä!) oltiin ahkeria leipureita ja leipastiin koko piparitaikina kerralla, nyt on piparkakkuja Even hostperheelle jouluksi!

Väsyttää.

Sometimes you get up and bake a cake or something

Kaikki on täällä ihan sekasin kun on reilu 10 cm lunta. Ihmiset on jumissa ja nukkuu öitä moottoriteillä autoissaan, lapsia viettää öitä koulun jumppasaleissa, bussit ei kulje, lentokentät kiinni jne. Kyllähän se hieman vaikeuksia tuottaa jos pitää liukastella kesärenkaissa, kun muita ei täällä tunneta... Eilen aamulla oli syksy, mutta viiden tunnin lumipyryn jälkeen täysi talvi, jes! Oon niin paljon iloisempi, kun on lunta. Mentiinkin Even kanssa leikkimään lapsia eilen illalla, tarkoituksena saada aikaan lumiukko, mutta mittari oli sen verran jo karannut pakkasen puolelle, että saatiin aikaiseksi vain päärynä... niinpä.

Rakastan ja vihaan spinningiä. Nyt on kahdesti tullut käytyä siellä ja se on vaan parasta, vaikka sen aikana hoen kirosanoja mielessäni (ja joskus puoliääneenkin, onneks täällä ei kukaan ymmärrä Eveä lukuun ottamatta..), hikoilee ainakin tarpeeksi!

Mitäs muuta... Lauantaina babysittaus-ilta ja lasten mentyä nukkumaan tortilla- ja leivontailta Even kanssa. Papalla oli sunnuntaina synttärit nii halusin tehdä sille suklaakeksejä, vaikkei ollutkaan fariinisokeria eikä ensin melkein leivinpaperiakaan, jeejee.

Viime perjantaina oltiin kaiken säädön jälkeen kahdestaan Even kanssa liikkeellä, vaikka tosiaan vain murto-osa ajasta oltiin ihan kahdestaan. Pidettiin pientä suomen oppituntia junassa, yhdenkin kirjaimen muutos on aika ratkaiseva toisinaan...

Ihana aikajärjestys muuten, samapa tuo. Sunnuntaina ostin hyväntuoksuisia kynttilöitä (en edes muista millon viimeksi poltin kynttilöitä, vaikka niitä on Suomi-kotiin kertyny aika kiitettävästi kaikista lahjoista...) ja kirkuvanvärisen villapaidan sekä ohuita villasukkia, jotka on ehkä maailman kätevimpiä. Käytiin myös herkuttelemassa intialaisessa Eve plus Mäyrä plus minä-porukalla.

Maanantaina leivottiin Even (yllätysyllätys) kanssa korvapuusteja itsenäisyyspäivän kunniaksi. Voita, sitä todella oli, hiivaa ei kai sitten tarpeeksi.

Niin ja tänään käytiin Pariisin ruotsalaisesta kaupasta ostamassa tummaa siirappia (pipareille) ja raesokeria (pullille), leipominen jatkukoon!

Pitäiskö mun huolestua, kun löydän kamerastani tämmösiä kuvia? Jos mun 407 askeleen päässä asuvalla eläinystävällä onkin jotain salaisia patoutumia...