Drunken I love yous on top of the world

Muutama kuva taannoiselta Helsinki-vierailulta. Yhdistelmä Kannelmäki + Tivoli toimi tällä possella mainiosti.

Keep your head up, keep your heart strong

 

 

 

 

On juhlittu joulua, pelattu lautapelejä, katsottu elokuvia, syöty suklaata ja vähän muutakin. Tanssittu Tapsaa, viihdytty tupareissa. Vielä pitäis jaksaa lauantaina vuoden vaihtuminen. Tuo otsikko voisi olla aika hyvä motto tai jonkinlainen ohjenuora (haha, mikä sana) ensi vuodelle.

May you find happiness there,
May all your hopes all turn out right

And Christmas time coming

Määrä korvaa harvoin laatua, jos koskaan oikeastaan. Onnistuneeseen iltaan tarvitaan vain yksi ystävä, jonkin verran sparkling winea ja paikka, jossa soitetaan musiikkia inhimillisellä voimakkuudella niin, ettei tarvitse huutaa toisen korvaan. Siitä voi sitten tietyn hilpeyden saavuttaneena jatkaa tanssahtelemaan ja siellä tavata sattumalta lisää kavereita. Pitää tosin sanoa, että vaikka niin paljon rakastankin Jyväskylän Rumaa, niin alkaa jo hieman väsyttää, kun siellä soi aina vaan ne samat biisit. Vaikka ne kuinka olisi superhyviä ja lemppariartisteilta, niin vois vähän laajentaa, kiitos! Tästä syystä on kiva jorailla esim. Tampereen Klubilla, siellä musiikki on samantyyppistä, mutta mukavan yllätyksellistä. Vaikka riippuuhan se tietty dj:stä. Pitäisi varmaan testata Tampereen Ruma myöskin!

Tampereella käytiin tekemässä päivän reissu vanhempien kanssa, löysin UFFilta villakangastakin puoleen hintaan ja päätin, etten enää ikinä syö suklaaleivoksia kahviloissa, ne on lähes poikkeuksetta liian ällömakeita, saan vieläkin kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta.

Kävin myös vihdoin luovuttamassa verta, siellä sai parhainta appelsiinimehua! Menkää tekin luovuttamaan, ei se oo yhtään ällöttävää tai mitään, vaikka muakin hieman hirvitti etukäteen. Menkää vaikka vaan sen appelsiinimehun takia, namm! (En tosin tiedä, onko just sitä mehua muualla kuin Jyväskylän luovutuspisteellä...)

Löysin myös täydelliset talvikengät ekasta kaupasta, johon mentiin, ihmeiden ihme. Kaulahuivi on pian valmis ja tänään leivoin sahramin värjäämiä joulupullia.

Jepjep, joulu on huomenna. Mulle riittää, että lunta on meiän takapihalla, satakoot sitten vaikka vettä muuten. Tein soittolistankin hyvistä jouluisista kappaleista, mutten jaksanutkaan kuunnella sitä. Tänä vuonna en oo stressannu lahjoista yhtään ja ehkä just siks ne onkin ollu ajoissa valmiina ja oon niihin jotenkin erityisen tyytyväinen. Joulukorttien lähettäminen jäi ajatuksen tasolle, mutta ainahan sanotaan, että ajatus on tärkein?

Ihanaa joulua, syökää ja levätkää hyvin!

Band of Horses - The First Song

I'm head over heels

Lontoo, heinäkuu 2011. Essillä oli vapaaliput, joten käytiin ihastelemassa maisemia korkeuksista, Lontoon silmässä ihan.

Tää taitaa olla ainut yhteiskuva meistä koko reissulta... Hyvä, että on näin onnistunutkin!

 

Essiä tais jännittää, kun ei oikein hymyä irronnut

 

Essi ja kaverit osa 138740

 

Ystävämme Ben oikealla

 

Ystävämme Essi "The London Eye" (sorryy, hope you don't mind :))

Frida Hyvönen - London!

Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

Mikäs tässä, vanhempien luona lomailemassa. Oon ehtinyt mm. nähdä VETOa ja Ewert and the Two Dragonsia livenä, syödä joulutorttuja, käydä kampaajalla (vaikka hiukset alkoi olla jo överipitkät niin ehkä silti napsaistiin pikkasen liikaa.. No, onpahan taas varaa kasvaa!), nuuhkia hajuvesiä äitin kanssa ja hoitaa joulupukkiasioita.

Mutta ennen kaikkea, oon alkanut neulomaan! Kaulahuivi valmistuu joskus tulevaisuudessa, toivottavasti. Enpä ole tarttunut puikkoihin sitten ala(vai ylä?)asteen. Neuloin tosin puolentoista kerän verran kaksinverroin leveämpää, kunnes tajusin, että se on ihan himoleveä ja aloitin alusta. Mmm, leijonankeltaista!

Ja lisäksi; luen taas kirjoja! Ihanaa. Väitän muistavani sen hetken, kun opin lukemaan, oli muistikuva totta tai ei. Olin viisivuotias, isuin eteisen lattialla sellainen pieni, paksu pahvikirja (tiedättehän, sellainen, jossa on kuva ja sen alla lukee isolla PALLO tai KUKKA jne.) sylissä ja yhtäkkiä tajusin, mitä niistä kirjaimista muodostuu. Ala- (ja kai jonkin aikaa yläasteellakin) suorastaan ahmin kirjoja ja sepitin mielessäni tarinoita ennen nukahtamista. Sitten, noh, koulujuttuja ja muita juttuja tuli lisää, lukio ja sen sellaista. Koulukirjojen lisäksi tuli luettua vain lehtiä. Nyt koitan ryhdistäytyä, vähemmän tietokonetta, enemmän kirjoja!

Pinon päällimmäinen, Zadie Smithin Kauneudesta, on jo luettu, loput tavoitteena ennen loman loppumista. En oikein tiedä, pidinkö tuosta, enkä oikein osaa kuvailla sitä. Takakannessa sanotaan humoristinen ja polveileva kertomus itsepetoksesta ja anteeksiannosta. Hmm, niin kai sitten (jos luette, lukekaa alkuperäiskielellä englanniksi! Suomennettu rap on väkisinkin tahattoman koomista). Ainakin siinä sanottiin hienosti sisaruudesta:

"Hän ei pohtinut, rakastiko heitä, ja jos rakasti, niin miten tai miksi. He vain olivat rakkaus: he olivat ensimmäinen todiste, joka hänellä oli rakkaudesta ollut, ja he olisivat viimeinen vahvistus rakkauden olemassaolosta, kun kaikki muu sortuisi."

 

Kai ootte jo kuulleet uutta Pariisin Kevättä?!

Pariisin Kevät - Saari

Killing us softly

Oon jakanut tän saman jo Facebookissa sekä Tumblrissa, mutta ajattelin jakaa myös täällä. Bongasin tämän blogista nimeltä dekomekko ja iloitsen taas kerran siitä, mihin kaikkeen siistiin muiden blogeissa törmääkään. Oon vahvasti sitä mieltä, että ihan jokaisen tulisi katsoa kyseinen video. Siinä puhutaan mainoksista ja mm. niiden luomista kauneusihanteista. Ja nyt joku ajattelee, että hohhoijakkaa, vanha juttu. Ehkä se onkin, mutta onko mikään oikeastaan muuttunut, vaikka aihe toisinaan nousee pinnalle? Lisäksi puhuja, Jean Kilbourne, osaa hommansa huikean hyvin olemalla selkeä ja hauska, eikä lainkaan puuduttava. 45 minuuttia elämästään voi käyttää huonomminkin.

Winter stole summer's thrill and the river's cracked and cold

 

Palataanpa muutama päivä taaksepäin ja jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ben Howardista ja muustakin.

Sen kaaoksen ja tenttien keskellä mietin, että jos elämässä pitää tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi, miksi olen tässä?

Mietin, että onkohan musta sittenkään tähän. Yliopistoon ja lukemiseen. Oon aina ollut ihan hyvä koulussa ja pitänyt itseäni melko teoreettisena ihmisenä. Nyt oon alkanut harkita jopa ammattikorkeakoulua, joka ei ole aiemmin edes ollut olemassa vaihtoehtona omassa päässäni. Haluaisin löytää koulun, jonne oikein odottaisin, että pääsen joka päivä. En tosin tiedä, onko se edes mahdollista. Mutta onhan mulla aikaa kokeilla ja miettiä.

Tampereelle kuitenkin alan kotiutua. Mirel Wagner ja Joose Keskitalo Telakalla oli jotain ihan uskomattoman taianomaista. Istuttiin muutaman metrin päässä esiintyjistä viinilasiemme kanssa, ah. Torstaina tuntui jotenkin oudolla tapaa pahalta lähteä Jyväskylään, vaikka tiesin, että menen kotiin ja palaan taas. Kai se jotain tarkoittaa.

But if I was to go my own way
Would I have to pass you by?

And you laugh like you've never been lonely

 

Kun yöpöytä näyttää tältä, voitte kuvitella, missä kunnossa on muu asunto. Mutta kun nyt on tärkeämpiäkin asioita kuin siivoaminen.

Eilen, Ranskan historian kertaamisen sijaan keskityin fiilistelemään täydellistä miesääntä. Niin kaunista, että itkettää.

And you love like you've always been lonely
That's alright honey
That's alright with me

Tähän päivään sopivat erityisen hyvin sanat

  Oh go, silent as death on the first day of the snow

They were all yellow

Mua ahdistaa aina, jos oon kokomustissa. Silloin tuntuu jotenkin synkältä ja no, tylsältä. Mulla on joskus ollut sininen kausi, ehkä viidennellä luokalla ja myös punainen kausi joskus ysin aikoihin. Ennen kirkkaan värit oli se juttu, nykyään tykkään jo aika lailla murretuistakin sävyistä. Tänä syksynä sinapinkeltainen on vienyt mun sydämen, kuten mainitsin aiemmin. Muutenkin kaiken pimeyden keskellä huomaan, että mun silmä bongailee kaikkea keltaista, valon puutetta ja aurinkoa ikävä? JOO!

Kaikki alkoi anorakista, jonka löysin Bonuksesta alkusyksystä. Mahtavaa innostua ulkoiluvaattesta näin paljon ja kiva että edes jossain vaatteessa mahtuu kokoon XS, haha.

 

Jokin aika sitten ostin lisää teetä, vaikuttikohan paketin väri jotenkin alitajuisesti? Mutta tää oli kyllä ensimmäinen pettyminen Clipperiin, toi ei maistu oikein miltään, höh. Ois pitäny pitäytyä vain siinä chaissa.

Yksi mun lempikangaskasseista on Berliinistä ostettu aseistettu panda. Se on melko likainen, mutten uskalla pestä sitä enää uudestaan, kun ekan pesukerran jälkeen se näytti hieman oudolta...

Eilen käytiin sukkaostoksilla ja kappas, sinapinkeltaista!

Mun lempparit keltaiset asiat on tässä. Lontoosta ostettu lompakko (Lost In Musicissa joku mies kehui sitä baaritiskillä, ai no kiva. Sitten se yritti nuolasta sitä, mitä helv...?!), äitin vanhat kasarikorvikset (mun kalleimmat aarteeni) ja paras huulirasva, vaseliini (kyllä, sen pohjassa on dinosaurustarra. Sen nimi on Timo. Timo-Dino nääs. Terveisin Roosa 20 v.).

Nyt kun sinapinkeltainen on selätetty, milleköhän lämpenen seuraavaksi; oranssille, vaaleanpunaiselle vai (huh!) liilalle?

Keltaisten asioiden lisäksi mut on tehnyt iloiseksi:

☂ Rubikin keikka & Hang The DJ Klubilla, tanssimista pikkutunneille saakka.

☂ Seuraavana aamuna takaisin Klubille, aamiaisbuffettia ja lyhytelokuvia.

☂ Kaverit, joiden kanssa näitä asioita on tehty, pidetty piknikkiä sisällä, keksitty hassuja tanssimuuveja, käyty sukkaostoksilla.

Ainut tyhmä asia on, että mun pyörä varastettiin keikan aikana. Sekin oli muuten keltainen.