23.2.2011

From now on fly as high as I want

Lomailu on kyllä jees. Reilu viikko vierähtänyt, silmätulehdus ja flunssakin lähes selätetty. Yövyin Pevellä ettei sitä ois pelottanu niin paljoa niiden valtavassa linnassa ja jatkettiin sen Sevillan lomaa tinto de veranoja kumoten.


Suomesta saapui vierailemaan Peven ja Mäyrän ystävä Lilli, yhtä huipputyyppi mitä nuo kaksi muutakin! Fatboy Slimiä tuli jonotettua ja fiilisteltyä livenä ylihintaan, mutta kerrankos sitä.
Onpa tullut syötyä (ja juotua) hyvin, kirpparilta tein pari mahtilöytöä ja lauantaina team Rane, Pertsa, Märski & Bena tanssi "Hot Chip dj-setin" tahtiin (lainausmerkit, koska ei siellä musta soinut mikään Hot Chipin biisi, ainakaan tunnistettavasti... muuten oli kyllä hyvät musat!).
Sunnuntaina elokuvateatterissa nähtiin The King's Speech. Yleensä kuninkaallisten asiat ei ole ollut mun kiinnostusten kohteena tippaakaan, mutta ton elokuvan myötä kiinnostus alkoi heräillä, Elisabethin isä tais olla ihan mielenkiintoinen veikko. Missattiin elokuvan jälkeen viimeinen juna kotiin, mutta ei hätää, päästiin Mäyrän hoiviin ja jaoin prinsessasängyn muutaman kymmenen pehmolelun kanssa.

Maanantaina kotiuduttuani päätin pitää siivouspäivän, joka kului kylläkin enimmäkseen kaikkeen muuhun. Meinasin kirjoittaa kaikkeen muuhun turhaan. Mutta milloin lempilevyjen kuunteleminen sohvalla maaten on turhaa? Fiilistelin myös, kuten tälläkin hetkellä, uutta löytöä, Cold War Kids. Sattumalta osui vastaan Spotifyssa ja aloin kuunnella uusinta levyä. Ihanaa, kun kerrankin heti ekasta kappaleesta lähtien ajattelee, että vitsi tää on hyvä. Vielä parempaa, kun sama ajatus pysyy koko levyn ajan.

Cold War Kids - Royal Blue


Eilen käytiin katselemassa taidetta kahdessakin paikassa. Ensin oli vuorossa 59 Rivoli, joka on paikkanakin yhtä taideteosta, taiteilijoiden työtila ja samalla teokset on siellä esillä. Se meinattiin sulkea joku vuosi sitten, koska se oli jotenkin laitonta, mutta se saatiin säilytettyä. Nyt se rakennus on kaupungin omistuksessa, mutta taiteilijat saa kuitenkin olla siellä. Seinillä oli lappuja, joissa mm. kiellettiin antamasta ruokaa taiteilijoille, öh. Toinen kohde oli sitten Vanessa Winshipin valokuvanäyttely Not Only Rare Birds Sing, kuvia ihmisistä Georgiasta, Turkista ja Latviasta.
Joku valitti, ettei täällä oo koskaan musta kuvia niin nyt sitten epätavalliseen tapaan laitoin jotain tommosia.. Päivän asu ja niin edespäin, hah...  Puhdas peilikin. Kohta Louvreen!

4 kommenttia:

  1. mitä ihmettä, kerros tosta sun hiusten kasvupyrähdyksestä? :D varmaan pidemmät ku mulla!

    VastaaPoista
  2. Heh öö en tiiä, ne vaan kasvaa :DD En oo tehny niille yhtikäs_mitään sitten elokuun (?) niin kyllä sitä pituutta puolessa vuodessa pikkusen tulee... :DDD

    VastaaPoista
  3. miks sulla on niin nätit hiukset ja ihanat vaatteet!!! en haluu nähdä enää yhtään kuvaa susta koska oot liian ihana! ei vaan oikeesti, miten sun hiukset on noin pitkät... ainii, ei olla nähny öö yli vuoteen? mitä ihmettä :D

    kuninkaan puhe on pakko nähdä, varsinkin kun se oli niin voitokas oscareissa. ja muutenkin.

    VastaaPoista
  4. Hoho, tässähän ihan hämmentyy, osu vaan hyvä hius- ja vaatepäivä, jota ei tapahdu joka päivä :DD Ja hiukset on hurjan pitkät koska oon käyny kampaajalla viimeks Suomessa... JA NIINPÄ mitä hittooooo, asian vois korjata vaikka niin että tulisit vähän Pariisiin hengaa!!!

    Kannattaa nähdä, oli hauska ja koskettava ja kaikkea! Ja hitto ku en nähny Oscareita, mut aika hyvin ku oon nähny Colin Firthin ja Natalie Portmanin voitokkaat (ja erittäin ansaitut!!) suoritukset noissa leffoissa kuitenki :))

    VastaaPoista