7.2.2011
I'm so much older than I can take
No ei mulla oikeesti mitään ikäkriisiä ole. Tuntuu vaan hassulta, että ikä alkaa kakkosella. Kai tähänkin tottuu. Ja kuten joku sanoi, niin seuraavat viis vuotta tulee olemaan parasta ja hulluinta aikaa mun elämässä. Jonka jälkeen se sama kyllä sano, että kannattaa unohtaa Skandinavia, siellä ei tapahdu mitään. Haha, saa nyt nähdä.
Pidin lauantaina synttärijuhlat numero kaksi (tai kolme, miten sen nyt laskee). Kivoja tyttöjä, kakun ja kai muutakin syöntiä, shampanjahetki perheen kanssa (muuten ne oli yläkerrassa piilossa, heh). Vikalla junalla jatkettiin Pariisiin ja monen mutkan kautta päädyttiin irkkubaariin, jossa soi kaikkea muuta kuin irkkumusa. Oli ahdasta mutta mahtu tanssimaan, se on pääasia.
Mulla on täällä ihmisiä, jotka leipoo mulle suklaakakkua ekstrasuklaalla, antaa mulle lahjaksi kukkien siemeniä ja käy mun takia ruotsikaupassa. Mun mielestä aika hyvin. Oon onnellinen niistä.
Eilen heräsin yllättävän pirteänä ja haaveena oli nähdä hieman kiinalaisen uuden vuoden juhlintaa (joka vaihtui siis jo aiemmin tällä viikolla kylläkin), mutta esiintymiset oli lopuillaan kun saavuttiin Bellevilleen, jossa sijaitsee yksi Pariisin chinatowneista. Nähtiin kuitenkin mielenosoitus, jossa huudatettiin ihmisiä arabiaksi. Käveltiin Hôtel de Villen kautta homo- ja juutalaiskaupunginosa Le Maraisiin falafelille ja kirjakaupan sekä kunnon kermakaakaoiden jälkeen junalla kotiin. Sunnuntaijumitusta parhaimmillaan, vaikka yksi asettikin meille kaniinin (poser un lapin à qn). Mutta oli sillä ihan hyvä syy.
Kohtaaminen junassa: kaksi nuorta naista istuu toisiaan vinottain vastapäätä. Toinen on japanilainen ja toinen ranskalainen, toisilleen täysin tuntemattomia. Ranskalaisella tytöllä on kädessään pieni muistivihko, jonka sivuille on kirjoitettu japanilaisia merkkejä. Japanilainen aloittaa keskustelun ranskaksi huomattuaan vihon. Käy ilmi, että ranskalainen opiskelee japania Pariisissa. Keskustelu etenee ja ennen kuin ranskalainen tyttö jää junasta, vaihdetaan puhelinnumeroita ja japanilainen tyttö luvataan tutustuttaa ranskalaisen tytön moniin japanilaisiin ja ranskalaisiin kavereihin. Joskus elämä on kuin elokuvasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Namnamnamnam oli kyllä hyvää! Ja kivaa. :-) Mä olisin itse asiassa halunnut käydä ostaan sulle turkinpippureita, mut ei ollut vapaata oikeaan aikaan, mut ainakin sulla on kasa Kindereitä, toivottavasti et vihaa niitä. :---DDDD Niin ja toivottavasti Trendi oli hyvä!
VastaaPoistavoi pp ku toi kakku näyttää herkulliselta tossa kuvassa...
VastaaPoistaAnniina: Kinder Buenot on just erittäin bueno (heh heh)! Ja Trendi oli ihan super, kiitos vielä!!
VastaaPoistaPevee: Voisin kohta syyä sen vikan palan... :P