10.5.2011

Mikä ennen oli kevyttä on äkkiä enemmän

Oon löytäny itsestäni aamu-urheilijan täällä Ranskassa, lähdettiin tänään lenkille lempparinaapurin kanssa kello 9 aamulla! Aattelin aina Suomessa, että pyh, kuka muka jaksaa urheilla heti aamusta, mutta hupsista... Oon oppinut pitämään myös mm. oliiveista ja katkaravuista, juomaan olutta (demi-pêchestä se lähti...) ja eilen ostin ensimmäistä kertaa elämässäni (?) sormuksen, aion opetella pitämään muitakin koruja, kuin korviksia. Ostin myös villin väristä kynsilakkaa, aika päästä yli vain-kirkkaanpunaista-kynsilakkaa-jos-sitäkään-kaudesta. Sen nimi on picnic in the park, sopii siis tämänhetkiseen elämään enemmän kuin paremmin, haha (nimim. tänäänkin kolmisen tuntia kärähtäneellä nurmikolla "opiskelu"-piknikkiä viettäen).
Viime viikon torstain ja perjantain vietin kotona vanhemman pojan (8 v. Paul) kanssa, koska sillä oli kai angiina. Suomessa jos lapsella on kuumetta, se jää kotiin lepäämään ja juomaan Jaffaa, mutta ehei, ei täällä. Ranskassa lapsi viedään heti seuraavana päivänä lääkäriin. Näiden lastenlääkäri on päälle viisikymppinen minihameeseen pukeutunut nainen, ihan mukava, mutta kuulemma vähän erikoinen (eräänä jouluna oli poronsarvet päässä + keräilee Disney yms. -keräilykortteja, joita saa Auchanista, paikallisesta Citymarkettia vastaavasta kaupasta ostosten kylkiäisenä). Lääkärikäynnin jälkeen mentiin apteekin kautta kotiin ja Paul veti seitsemän pilleriä naamaan. Sekä lääkäri, että maman olivat sitä mieltä, että jos seuraavana päivänä ei ole kuumetta, niin kouluun vaan (käsite yksi kuumeeton päivä ei selvästikään ole tuttu..). Niin ja eilen aamulla sitä käytettiin myös sairaalassa vatsakipujen takia, mutta ne kuulemma kuuluu tautiin, ja tänään poika oli jo koulussa.
Perjantai-iltana illallistettiin Anniinan viimeinen illallinen Pariisissa (kuulostipa hurjalta) ja sain (taas) lisää suomalaisia tuttuja. Mistä näitä suomalaisia oikein riittää? Paikallisia kavereita in your dreams... Mutta pääasia, että niitä kavereita ylipäänsä on! Onneks mulla on vielä ihan huippuja
Loppuviikonloppu sujuikin sitten auringossa maaten ja uima-altaassa pulikoiden (jäätävää!). Kierrettiin me kirpparillakin tosiaan ja ajeltiin bussilla Pariisin halki, vaikka metroilla ois päässy ainakin puolet nopeemmin. Mutta mikäs siinä, jos ei oo kiire.

PS. Nyt raikaa Manner täälläkin! Tai raikasi... Noh, kerkesin sentään kuunnella sen viidesti, ostan sen sitten Suomesta! Vaikka äiti jo kysyikin, että pitääkö se lähettää mulle, heh.

PPS. Kidutan itseäni juuri katselemalla Euroviisujen semifinaalia. Aikamoiset James Blunt-vibat tulee Paradise Oskarista, mutta sanoisin, että vois olla jopa voittoainesta...

2 kommenttia:

  1. Hei otan tän kuvan mun blogiin jos ei haittaa! Ranska tuntuu nyt jo ihan kaukaiselta, esim. niitä lapsia en ajattele ollenkaan. Tosi outoa. Näin se elämä muuttuu!

    VastaaPoista
  2. Ei haittaa, laatu nyt voi olla mitä sattuu, kun latasin sen bloggerin kautta kun imgur ei suostu toimimaan :DD Mustakin Ranska-elämä ja Suomi-elämä tuntuu niin kahdelta eri maailmalta, ne on niin kaukana toisistaan maantieteellisesti toki, mutta henkisestikin!! On kivaa että oon Suomessa, mutta on kivaa, että pääsen vielä Ranskaan!!!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.