Like punching in a dream

Parasta on se, kun tajuaa elävänsä unelmaansa. Juuri sellaista elämää, josta on aina haaveillut. Olla juuri (tai ainakin lähes) sellainen ihminen, jollainen on aina haaveillut olevansa. Sellaista oli Ranskassa ja näyttää, että se meno tulee jatkumaan (toivottavasti) täällä Suomessa. Pitää vain olla tarkkana, ettei ajaudu samoihin käyttäytymismalleihin, kuin aiemmin.

Pääsin Tampereelle opiskelemaan ranskan kieltä, ihme kyllä! Olin täysin varma, että Tampereelle en ainakaan pääse, mutta kappas. Eniten oon ehkä innoissani siitä, että pääsen pois Jyväskylästä. Vaikka ei mulla mitään Jyväskylää vastaa olekaan, haluan vain jotain muuta.

Tulin tiistaina Suomeen ja Jyväskylään 14 tunnin junissa, busseissa, lentokoneessa ja autossa matkustelun jälkeen. 40 kiloa matkatavaraa, olin aika poikki kyllä. On ehtinyt olla jo kavereitten tuparit, kadunvaltausta, läksiäisiä ja sen semmoista. Kaupunki on täynnä rallijuntt-, anteeksi, -turisteja.

Vaikka täällä on hyvä olla, niin välillä kaipaan Ranskaan. Sitä, että ympärillä puhutaan ranskaa ja että itsekin pääsi puhumaan sitä. Kaipaan Seineharmoniaa, puistopiknikkejä, drum'n'bass-menoja, tekemistä. En kuitenkaan kaipaa hassunmuotoisia pussilakanoita, ainaista juoksemista metroon (vaikka seuraava tulee kahden minuutin kuluttua), kusenhajuisia metrokäytäviä tai sitä, että kaikki polttaa.

Huomenna lähdetään Iisan kanssa kokkaamaan viikoksi Protulle. Saa nähdä, mitä Team KK (KuurotKokit) saa aikaan. Oon niin kaivannut protuilua!

 

PS. Norjan kammottavista tapahtumista en itse osaa oikein sanoa mitään, mutta onneksi jotkut muut osaavat.

PPS. Kaksi viimeisintä kuvaa on Pariisin kesämenoista, Paris Plages.

You must be somewhere in London, you must be loving your life in the rain

The National - England

No ei siellä nyt ihan koko ajan satanut, onneksi.

Lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä

Mun pitäis niin olla nukkumassa. Mun pitää herätä samaan aikaan kuin menin eilen nukkumaan. Ja siihen on reilu pari tuntia. Oon vaan pakannut ja pakannut ja on satanut ja satanut.

Kuuntelen Adelea ja lakkaan kynsiä. Nukun sitten kai junassa matkalla Lontooseen.

 

Mun Ranskavuoteen mahtuu ainakin kolme Suomivuotta, niin paljon on tapahtunut. Je ne regrette (presque) rien. Viikon päästä oon jo Suomessa.

Olenko valmis?

 

Scandinavian Music Group - Valmis

Il fait gris

Beginners. Se ei ollut vain romanttinen draamakomedia (kuulostaapa hirveältä jo itsessään), siinä käsiteltiin homoja, vanhempia, rakkautta, elämää, kuolemaa, surua. Se oli samalla iloinen ja surumielinen. Pidin kovasti ja sain uuden naisnäyttelijäsuosikin, Mélanie Laurent. Se tekee myös musiikkia, esikoislevyllä on pari kappaletta Damien Ricen kanssa. Aika täydellistä, huh.

kuvat we♥it

I'm on the pursuit of happiness and I know everything that shine ain't always gonna be gold

Torstaina oli le 14 juillet, Ranskan kansallispäivä. Paras kommentti tuli kauppiaalta; "C'est pas ma fête!", ei se ole minun juhlani, koska se oli arabi. Täällä mennään chez arab, kun käydään pikkupikkuruokakaupoissa, joita pitää maahanmuuttajat. Ne on auki melkeinpä aina (mutta ne on kalliimpia kuin normisupermarketit), joten ei huolta mistä saa viiniä kello yhdeksän jälkeen, heh.

Oltiin Mäyrän kanssa Seinen varrella (yllättäen..), lähellä Pont des Artsia. Ilotulitukset (le feu d'artifice) Eiffeliltä näytti aika pieniltä, ennen kuin tajuttiin nousta sillalle. Mikään ei koskaan kuitenkaan peittoa Juurikkasaaren tulituksia, kun istuttiin Suvin kanssa laiturin nokassa ja ihan yllättäen alkoi mieletön show. (Edelleen ilotulitukset on mun mielestä silti mitä pahinta rahantuhlausta..)

Perjantaina alkoi mun yksinelo, kaikki on nyt hyvästelty, au revoir ja à bientôt! Kävin yksin elokuvissa ja yksin teatterissa. Ja se oli oikeasti tosi kivaa. Totta kai se ois voinu olla vielä kivempaa jonkun seurassa, mutta mua ei nolottanut yhtään, kuten joskus ennen olisi saattanut (ja miksi edes pitäisi, kyllä leffassa voi käydä yksinkin, it's not a big deal).

Kotimatkalla juttelin junassa toistamiseen yhden kiinalaisen naisen kanssa. Ensimmäisen kerran tavattiin reilu viikko sitten viimeisessä junassa ja vaihdettiin muutama sana. Nyt juteltiin koko junamatka ja tajusin taas, kuinka omat asiat on paremmin kuin hyvin ja kuinka onnekas olen. Toiset joutuu työskentelemään hurjan kaukana perheestään, jotta voi maksaa lastensa koulutuksen. Vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, jo kolmatta vuotta ilman ystäviä. En ihan ymmärtänyt kaikkea, koska se nainen puhui aika heikosti ranskaa, mutta ihan riittävästi keskustelun aikaansaamiseksi. Se oli niin iloinen, että tuntee nyt jonkun St. Leussa, harmi että lähden pois ihan kohta.

Kid Cudi feat. MGMT & Ratatat - Pursuit Of Happiness

"Jos osaat unelmoida, osaat lentää"

Dear friends

 

Elbow - Dear Friends

 

 

 You are here in my head, in my heart

 

 

And a moment I'm home

You gave to me all I know I will stay here I will not go

Saanko sanoa vielä kerran, kuinka parasta on, kun talo on tyhjillään? Voi kutsua ystävän kylään ja jumittaa aamuyöhön asti viinin virratessa, illallistaa romanttisesti kynttilän valossa, nauttia toisen rajoittamattomasta Spotifysta ja lisäillä kappaleita vuorotellen soittolistaan nimeltä "ranen ja mäyrän parhaat". Tänä aamuna Mäyrän (a.k.a. Märskin a.k.a. Märtsiboin a.k.a. Lauran) lähtiessä seitsemän jälkeen töihin ajattelin nukkua vielä hetken ja sitten mennä juoksemaan. Alkoikin ukkostaa ja nukuin sitten vielä hetken lisää. Isä soitti, että mulla on opiskelupaikka Jyväskylässä. Pelkään, että käy niin, että pääsen vain Jyväskylään, kun halusin mihin tahansa muualle kuin Jyväskylään. No, viikon päästä selviää.

 

Mullakin on nyt vihdoin kesäloma! On ollut tosi hassua ajatella, että Suomessa ihmiset on olleet kesälomalla (tai no ketkä nyt lomalla ja ketkä kesätöissä, mutta kuitenkin) jo vaikka kuinka kauan. Nyt on jo melkein heinäkuun puoliväli, kesähän on kohta ohi, hei mitä ihmettä! Ranskaperhe lähti kesäloman viettoon lauantaina, hyvästelyt sujui hämmästyttävän sujuvasti. On hyvä tietää, että on aina tervetullut kylään. Paul (se 8-vuotias) suunnitteli lähtevänsä mun mukana Suomeen ja antoi halauksia viimeisen kuukauden ajan joka toinen sekunti. On aika surullista, kuinka nopeasti lapset unohtaa.

Beat boxaus kuulosti mahetsulta (mellevältä, muikeelta, mistä mä tämmösiä sanoja nappasin?) maailmanmestareiden (ne on ranskalaisia, en tosin tiedä minkä vuoden mestareista oli kyse..) suusta/kehosta. Ei voinut olla hymyilemättä. Toisena päivänä lopulta mentiin elokuviin (Omar m'a tuer), sen jälkeen ei hymyilyttänyt.

Oon juonut litroittain teetä, syönyt liikaa omatekemää briochia, kuunnellut Spotifyn kuunteluajan loppuun ja yrittänyt löytää majoitusta Lontoosta. CouchSurfing houkuttaa, mutta saa nyt nähdä. Suunnittelin turistoivani hulluna viimeisen kokonaisen Pariisiviikon kunniaksi, mutta eilisen suurin saavutus oli kaupassa käynti ja tänään en ole edes käväissyt ulkona. Siellä sataa ja mä oon lomalla!

 

Se on siinä, mun kesäbiisini tälle kesälle:

Bombay Bicycle Club - Shuffle

I follow rivers

Viime viikolla oli töitä aamusta iltaan kaikkina arkipäivinä paitsi keskiviikkona. Käveltiin Mäyrän kanssa sitten mun vapaapäivänä ympäri Pariisia.

Muutaman kenkäkaupan jälkeen ohitettiin kaupungintalo ja sen eteen rakennettu "puutarha".

 

 

Karkkien sijasta ostettiin kirsikoita. Ja patonkia. Ja juustoa. Ja ehkä jotain muutakin. No, suunnattiin piknikille, jossa hullut varpuset yritti saada osansa meidän eväistä.

 

 

 

 

MK2 Bibliothèque on meidän vakkarileffateatteri, koska siellä maksaa lippu vain 4,90 e (ennen joulua 3,90!) aina alle 26-vuotiaille. Ei mentykään elokuviin, koska aurinko alkoi paistaa pienten sadekuurojen jälkeen.

 

 

Hetken jumituksen ja pilvien katselun jälkeen tajuttiin, että Parc de Bercy on ihan vieressä ja päätettiin mennä sinne.

 

 

 

 

Löydettiin viiniviljelmiä!

Ja sorsia!

 

Jos jotain, niin puistoja tulen kaipaamaan Pariisista.

Illalla kaikki ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan... Mentiin lasillisille, seura löysi kyllä paikalle (oon umpisurkea antamaan ohjeita puhelimessa), illan saldona lopulta yksi varastettu laukku, yöbusseilua, Mäyrä joutuu kävelemään hetken aikaa keppien kanssa, kotona neljän aikaan aamuyöstä. Olin onnekas, ettei mulle sattunut mitään.