Huh, nyt alkaa väsymys jo hieman helpottaa. Oli kyllä ihan mielettömän upea viikko. Sellasta tunteiden vuoristorataa joka päivä, mutta parasta silti. Ei mulla riitä enää superlatiivit tai ylistyssanat, käytin ne jo ihmisten kehulappuihin.
Kaikki rakasti meiän ruokia (ja meitä, heheh). Oltiin kuulemma parhaita kokkeja ikinä, tyyppeinä ja ruoan suhteen, aika hyvin mun mielestä. Varsinkin, kun ei oltu tehty ikinä puoliakaan niistä ruuista aiemmin ("Miten nää linssit toimii?", "Emmä tiiä, en oo koskaan tehny.", "No en mäkään!"). Ruokittiin joku sata ihmistä sunnuntaina, näin jälkeenpäin vähän hirvittää. Mutta siitäkin selvittiin!
Aurinkotervehdyksiä, popittelua, kuurot, laulavat ja alastomat kokit, tiskivuoria, kiirettä, jeesuskristusta, bileet kun onkin ruokakermaa jääkaapissa, tähtitaivaan katselua laiturilla kahden aikaan yöllä. Oltiin kuin osa tiimiä, parhautta. Oon täynnä mustelmia pusupainista (!!!) ja palovammoilla myös. Muistin taas, kuinka rakastankaan Protua.
Seksikkäät sandaalit
Sutsisatsaata ja sämpylätaikinaa aamupuurosta
Kaikki kuulostaa hienolta ranskaksi, varsinkin ruokien nimet (kasviskeitto vs. soupe aux légumes)
Joku myyrä?
Oltiin myös kauniita aina
Sori Kasi mut oli pakko
Katettiin aina tällä tavalla...
Balettitanssija villahousuissa
Ja välipala oli aina tämänlainen
Vaikka kännykkä ois tippunu järveen, niin ei se nyt rikki ois menny, koska me ollaan niin parhaita
Tehtiin hyvää puuroa
Käytettiin vain sydämenmutoisia perunoita
Ja saatiin vain sydämenmuotoisia palovammoja
Tähän on hyvä lopettaa. Rane ja Kasi kiittää ja kuittaa, ens vuonna uusiks!
<3
VastaaPoista<3 x miljoona
VastaaPoista