Let them all listen to your silence

Käytän aika harvoin tuota mekkoa, koska en oikein osaa päättää, tykkäänkö siitä vai en. Tai tykkään kyllä, mutta en aina itseni päällä. Kuvia on myös hyvä ottaa siinä vaiheessa, kun miettii elämän tärkeintä kysymystä, eli miten laittaa hiukset. Jos haluatte tietää, miltä oikeasti sitten näytin tuona iltana, katsokaa kuvia Millan läksiäisistä. Singstar toimii aina, ei lisättävää.

 

Viikonloppukin oli ihan loistava, vaikka ei mennytkään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Seitsemästä ystävästä vain yksi pääsi paikalle, pidettiin hauskaa sitten muidenkin puolesta. Ehkä parempi näin, sillä päästiin Meijulle katsomaan Putouksen finaali (onnea Leenalle, vaikka surkea töihinottaja Usko olikin mun suosikki!), kun en omista tv:tä. Loppuillasta Klubi, indiedisko, tuttuja naamoja ja tanssimista, ei mitenkään yllättävää, hehheh.

The Ting Tingsin uusi levy ei ihan napannut yhden kuuntelukerran jälkeen, paitsi tää remix, ai että!

It takes an ocean not to break

 

 

 

 

 

By Tyler Knott

Ja mun piti kertoa teille jostain ihan muusta. Kuitenkin nyt olen vain hämmentynyt kauneudesta. (Toisaalta, ensimmäinen kertoo kaiken olennaisen viikonlopusta kuitenkin.)

    Birdy - Terrible Love (The National cover) by rfp86

PS. En kestä kun Greyn anatomiassa on parhaat musiikit aina.

Jag tror mitt hjärta blöder

Aika lailla tasan vuosi sitten tähän aikaan mun luona Ranskassa kävivät täti ja pikkusisko kylässä. Kuvat on Anskun ottamia, onnistuin rikkomaan oman kamerani silloin. Muokkaukset on tosin sitten omaa käsialaa, saatoin hieman innostua...

Ihmeellisiä ikävöintikohtauksia tulee aina välillä. Vaikka eihän mun elämässä tällä hetkellä mitään valittamista ole. En haluaisi ajatella, että vain jossain muualla pystyn olemaan onnellisimmillani. Aion silti lähteä vielä uudestaan. Toivottavasti montakin kertaa. Nyt se on helpompaa, kun sen on jo kerran tehnyt. Elämähän on vain valintoja.

(Loistava biisi, hyvä video!)

Kaiku vastaa ei riitä, kyllä pystyt parempaan

Mun uusi lempikampaus on sivulla oleva kalanruotoletti. Opettelin vasta nyt miten se tehdään, vaikka se on ehkä maailman helpoin ja oon tykänny näistä varmaan ikuisuuden. Tässä ensimmäinen versio, joka onnistui yllättävän hyvin, pitäisi vaan malttaa tehdä vielä ohuemmat noista "ruodoista".

Ilostuttavia asioita on myös täysi hedelmäkori, halvat ja helposti kuorittavat appelsiinit sekä esikypsytetyt avokadot melkein-lähikaupassa. Myös aamuauringon säteisiin herääminen ja lumen sulaminen ilostuttaa, koska sehän tarkoittaa, että on kevät! Huisia!

Mutta miksi en saa mitään aikaan, edes semmoisia asioita, jotka mua oikeasti kiinnnostaa? Muutenkin tuntuu, että toistan itseäni. Kirjoitan tänne samoja sanoja, jotka oon kirjoittanut jo aiemmin. Kuvaan samoja kuvia, jotka oon kuvannut jo aiemmin. Kaikki on yhtä hiton isoa déjà vuta koko ajan.

No mutta, päätin nyt julkaista jo helmikuun soittolistan, vaikka kuukausi vaihtuukin vasta viikon päästä. Lista tuntuu kuitenkin jo nyt niin valmiilta, etten vaan malta oottaa. Olkaas hyvät siis! Klikkaa tästä niin pääset kuuntelemaan hyvää musiikkia! Erityismaininta Pariisin Kevään ja Sleigh Bellsin uusille albumeille, joita oon fiilistelly ihan viime päivinä, huikeita! Kylläpäs tuli nyt monta huutomerkkiä!!!

Nothing's wrong today

Pikkusiskolla oli prinsessapäivä ja se tanssi mekossa, jonka meidän taitava äiti teki, miettikääpä sitä.

Ja nyt kaikki tulevat oman koulun tanssin suunnittelijat; valitkaa pliis vain yksi ja ainoa kappale siihen! Viiskymmentä parin sekunnin pätkää eri biiseistä ei vaan toimi, ikinä. Piste.

(Lisää kuvia taitaa löytyä Anskun omasta blogista.)

Delphic - Counterpoint

Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen

Kaksi tapahtumantäyteistä viikonloppua Jyväskylässä, joiden välillä ehdin vain käväistä Tampereella (opiskelemassa...). Kuvat on kyllä harhaanjohtavia, niistä vain kaksi (kakku ja Juuli sopalla) on otettu Jyväskylässä. Kuumeisen pikkuveljen hoivaamista, ihaninta Soppabaaria ja löytörikas kirpparikierros, superhauskat tuparit. Regina ja Satellite Stories (joka oli törkeen hyvä! Reginan ajan istuin eturivissä, perus...) Sinin ja isoveljien kanssa, mummon lihapullia, 7000 kcal kakun leipomista. (Niin ja ne vanhat, mutta niistä tulee kuvia erikseen sitten.) Tällaiset viikonloput saa mut toivomaan, että saisinkin kesätöitä Jyväskylästä...

Coconut skins

En ole koskaan ollut kauhea kookosfani. Kookoshiutaleet kakkujen päällä tai Bountyt ei aiheuta mussa riemunkiljahduksia, mutta en nyt niitä täysin inhoakaan. Siksi pelkäsinkin, että kookosöljyssä on sellainen imelä kookoksen tuoksu, mutta onneksi se onkin hyvin mieto ja jopa ihana. Nyt reilun kuukauden verran kokeiltuani tätä ihmeainetta, kylmäpuristettua kookosöljyä, en aio siitä enää luopua. Käytän sitä siis meikinpoistoon ja naamanpesuun (joskus myös koko kropan pesuun jos on oikein kuivan tuntuinen, ah se tuoksu!). Tällä lähtee jopa vedenkestävä ripsiväri! Ai että, mun iho ei oo ollu näin hyvässä kunnossa vuosiin (etenkään talvisin) ja se on paljon se! Eihän mun iho edelleenkään oo lähelläkään hyvää ja tuskin tulee koskaan olemaankaan, mutta silti. Seuraavan kerran kun joku sanoo, ettei rasvoittuvalle iholle kannata laittaa mitään öljyjä, niin nauran räkäisesti päin naamaa. (Okei, öljyillä on eroja, je sais...)

Tässä mun uusi suosikki-Clipper! Normaalisti juon kaikkia vihreitä ja hieman valkoisiakin maustettuja teelaatuja, mutta tämä hauduke/infusion/mikälie on ihan mielettömän hyvää! En ois varmaan tätä itse uskaltanut hankkia juurikin tuon kookoksen takia, mutta onneksi sain lahjaksi, hihii! Mmm nam.

Tänään illalla ajattelin laittaa oranssit sukkahousut jalkaan ja mennä ensin katsomaan pikkusiskon tanssahtelua vanhoissa, sitten itse tanssahtelemaan Reginan keikalle. Kivaa, toivottavasti teilläkin on!

Eat that up, it's good for you

 

(c) Anniina

Noniin, NYT sitä kauan kaivattua (kröhöm...) herkkureseptiä ois tarjolla! Olin jo pitkään haaveillut Rocky Roadin tekemisestä, kun se vaikuttaa niin hauskalta ja nyt vihdoin sain aikaiseksi, kun pidin synttärikemut.

Tämä myös paransi mun vaahtokarkkitraumat, jipii! Joskus pienempänä olin yökylässä kaverilla ja syötiin koko yö vaahtokarkkeja. Voin kertoa ettei oo sittemmin tehnyt mieli...

Rocky Roadille löytyy googlaamalla hurja määrä ohjeita, koska siihen voi oikeastaan laittaa lähes mitä vaan. Mutta tässä nyt oma sovellukseni, joka onnistui aika täydellisesti, vaikka itse sanonkin hahah!

Pari huomautusta ensin: tähän siis voi oman makunsa mukaan lisätä noita "lisukkeita", mutta vaahtokarkit on must!! Ja tää ei oo mitään viime hetken pikatarjottavaa, vaan pitää tehdä jo edellisenä päivänä, koska sen täytyy jähmettyä jääkaapissa yön yli! Rocky Road on myös niin makeaa (voisin jopa käyttää näköjään uutta lempisanaani, ällömakea), että suosittelen kaiken muun tarjottavan olevan suolaista!

Roosan Rocky Road

♥ 5 x 130 g (eli 650 g mutta ei oo niin tarkkaa, kunhan suunnilleen se 600-700) tummaa suklaata

♥ iso pussillinen vaahtokarkkeja (ois voinu tietty ottaa nää grammamäärät ylös mutta menkää fiiliksen mukaan...)

♥ 1 pussi minttutäytteisiä suklaapalloja

♥ n. 100-200 g jogurtti-valkosuklaa-päällysteisiä cashewpähkinöitä

♥ n. 3 vapaavalintaista suklaapatukkaa (Mars on mun lemppari, halpisversiona tietty!)


Sulata suklaa kattilassa miedolla lämmöllä (tämä on tärkeää!! Maitosuklaata voi toki myös käyttää mutta en ikinä onnistu sulattamaan sitä ilman että se menee pilalle, joten tumma suklaa on ehkä varmempi...). Pieni cashewpähkinät ja suklaapatukat sillai suurpiirteisesti, mikä koko tuntuu omasta mielestä hyvältä. Sekoita kaikki lisukkeet keskenään kulhossa, lisää sitten sulanut suklaa joukkoon ja sekoita hyvin! Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, painele tiiviiksi levyksi (ei nyt tartte tehä semmosta tiukkaa mattoa hiki hatussa, riittää että se levittäytyy sillee tasaisesti ja hyvin). Peitä leivinpaperilla (tai jollain muulla, kuten foliolla) ja anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. Leikkaa veitsellä sopivan kokoisiksi suupaloiksi (tähän tarvitaan järeää veistä sekä voimaa! Tuskaisin osuus urakassa, siksi kaikista paloista ei ihan tullutkaan suupaloja vaan järjettömiä järkäleitä...).


Ja sitten vaan naminami ja tervetuloa sokerihumala!

Kiitos ihanien ihmisten, mun ei hetkeen tarvitse ostaa teetä...

 

Sain Millalta superkivan ja osuvan kortin, hih!

Two Door Cinema Club - Eat That Up, It's Good For You

Rocky Roadin lisäksi suosittelen uusia alkuja ja asioiden selvittämistä, juhlien järjestämistä sekä värikkäitä sukkahousuja. Puss!

Darling I'll grow weary, happy still with just the memory of your face

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo ainakin useamman kuukauden ajan, mutten ehkä edelleenkään tiedä miten. Olematta liian syyttelevä tai osoitteleva. Koska ei kai tämmöiset asiat ole loppujen lopuksi kenenkään syytä varsinaisesti.

Luin jostain naistenlehdestä jutun, jossa pohdittiin, voiko ystävästä erota ja miten. Siis siten, kuin tyttö- ja poikaystävistä. Siinä sanottiin hyvin, että ystävyyssuhteet ovat ainoita, joita ei pohdita asianomaisten kesken. Kaikki muut ja kaikkien toistenkin suhteet ruoditaan ja analysoidaan puhki, mutta kaksi ystävystä tuskin koskaan puhuvat keskenään suhteesta toisiinsa.

Ranskavuoden aikana opin, millaisten ihmisten kanssa viihdyn parhaiten. Kaikkien kanssa kyllä tulee toimeen edes jollain tasolla, mutta vain niiden, joiden kanssa klikkaa, kannattaa viettää enemmän aikaa. Tapasin vuodessa ihanimpia ihmisiä, mutta myös ärsyttäimpiä, mitä koskaan tähän asti elämässäni.

Oon jo oppinut hyväksymään sen, että ihmisiä tulee ja menee. Joidenkin kanssa elämää kuljetaan vain hetki yhdessä ja oli se kuinka siistein tyyppi ikinä, joskus (näin kliseisesti) vaan lähdetään eri suuntiin.

Tajusin hiljattain, että oikeastaan lähes kaikki uudet ystävät Tampereella ja myös ne kaikki "vanhat" ja uudet ympäri Suomea tai maailmaa, ovat sellaisia, jotka on viettäneet pidemmän aikaa ulkomailla. Toki poikkeuksiakin on, mutta oli se silti aika shokeeraava valaistuminen. Koska en todellakaan valikoi ihmisiä sen perusteella. En ole kuitenkaan vielä keksinyt mitään järkevää selitystä asialle.

"Se, että jokin kohtaaminen jäi lyhyeksi, ei tee siitä vähemmän arvokasta." Hyvin sanottu Eevalta. Mutta sitä enemmänhän se surettaa, mitä pidempään on tunnettu.

Pitäisi kai osata päästää irti. Teeskennellä, ettei se satu. Mietin, että kun on niin paljon ihania ihmisiä elämässä, miksi vaivaan päätäni sellaisilla, joita ei selvästi kiinnosta. Niille ihmisille kyllä löytää aina aikaa, joille haluaa.

"...People change so that you can learn to let go...", sanoi Marilynkin.

Pahinta on kuitenkin tajuta, että oli tuskin itse koskaan yhtä tärkeä sille toiselle, kuin se toinen oli itselle.

(Nämä molemmat kappaleet tässä yhteydessä kertoo suhteista, ehkä ennemminkin seurustelu-sellaisista, mutta yhtä hyvin ne kai käyvät ystävyyteenkin.)

Now you're just somebody that I used to know

I'm just here now and soon I'll be gone

A Londres en juillet 2011.

Voisin käydä uudestaankin Lontoossa ja haluan ehdottomasti joskus takaisin Berliiniin. Eniten kuitenkin ikävöin Pariisia.

Ulkomailla aina tuntuu siltä, että:

I'm nobody's baby,
I'm everybody's girl,
I'm the queen of nothing,
I'm the king of the world