13.5.2012

With all your lies, you're still very lovable

lalalaa 006 copy

Le lac 073 copy

La Fayette + Au Printemps 026 copy

Jos olin siellä onnellisin, miksi en lähde? Päätin antaa Suomelle vielä mahdollisuuden, vaikka kadun sitä varmasti viimeistään marraskuussa. Kadun jo nyt, mutta ei auta. Suomi tuntuu tyytymiseltä, vaikka kuinka yritän ajatella muuta. Olen kyllä sitä mieltä, että onnellisuus on päätettävissä oleva asia ja täysin omasta ajattelusta kiinni. On ollutkin onnellisia hetkiä, iltoja, kohtaamisia täälläkin. Upeita ihmisiä, joihin en olisi tutustunut olemalla poissa. Tietysti olisi ollut muita ihmisiä, muttei juuri näitä, joista nyt haluan pitää kiinni.

Kaipaan sitä tunnetta, kun kaikki tuntuu olevan mahdollista ja koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Tylsä arki on tylsää kaikkialla ja yksinäiset illat yhtä yksinäisiä, mutta silloin voi sentään sanoa olevansa Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä, New Yorkissa, jossain. Sentään.

Meinasin kirjoittaa, että rakastan Suomea eniten, kun olen jossain muualla ja osittain se pitääkin paikkansa. Mutta vain osittain. Rakastan Suomen kesää, järviä, irtokarkkeja, kevään sokaisevaa valoa, Puffet-jäätelöä. Kliseistä ehkä, muttei yhtään vähemmän arvokasta. Ja koska sitä se on, elämä. Kliseitä kliseiden perään, kaikki on jo tehty ja koettu jonkun toimesta.

Haluaisin tunteen, että juuri tässä on hyvä ja juuri tänne kuulun. Mutta ainahan sitä kaipaa jonnekin. Tai ainakin jotakuta, joitakuita.

For Paris, forever ago.


Ja rakas äiti, tiistaina tulen taas kotiin.

PS. Kiitos Idalle videolöydöstä.

6 kommenttia:

  1. Suomi on kivoin paikka silloin, kun siellä ei oo :D Tottakai siellä on superisti kivoja asioita, mut välillä tuntuu että niitä on kivempi ikävöidä sen sijaan että ne olis koko ajan saatavilla :--D

    VastaaPoista
  2. lotta: aivan!! :D mulle riittäis suomi kesäisin ja ehkä jouluna, lopun ajan asuisin mielelläni jossain muualla :-) huoh, ehkä toi on totta joku päivä :))

    VastaaPoista
  3. "Mutta ainahan sitä kaipaa jonnekin. Tai ainakin jotakuta, joitakuita."
    Indeed. Musta Saksa on just nyt oikeen passeli, täällä on hyvä olla, mutta tietty ihmisiä Suomessa on ikävä. Jos suomikamuja sais tänne, niin olis täydellistä. Ja sitten taas, eilen soitettiin äitienpäiväonnittelut Jenkkeihin, enkä saanu unta kun vasta aamuyöstä kun iski ihan jäätävä ikävä. Nyt täällä budjetoidaan, että paljonko makaroonia on varaa syödä ens syksynä, jos kesällä lähtis reissuun...
    Noin yleisesti ottaen oon kyllä niin samoilla linjoilla tossa, että kesät ja joulun aika Suomessa ja muuten vois asua jossain ihan muualla...

    VastaaPoista
  4. Itsellänikin on elämä yhtä painiskelua tällä hetkellä kun ei tiedä pitäisikö palata Suomeen vai ei. Tavallaan olen iloinen, että joku muu päättää siellä kouluissa, pääsenkö sisään vai en. Mutta loppukädessähän se silti on oma päätös, lähteäkö vai ei.
    Mulla on ollut kauhea ikävä tämän koko vuoden kaikkia ihmisiä Suomesta, mutta samaan aikaan ollut onnellisempi kuin ikinä täällä Englannissa. Saa nähdä, täytyykö tänne jäädä vielä toiseksi vuodeksi.
    Se on niin outoa kun Suomessa ei tavallaan ole mitään vikaa (tai no..), mutta miksi siellä asuminen nimenomaan tuntuu "tyytymiseltä"?

    VastaaPoista
  5. milla: niin, en tiiä oisko helpompaa jos ois eläny koko elämänsä vaan yhdessä kaupungissa, yhdessä maassa eikä ois koskaan käyny missään... kamalaa, kun kuulostan länsimaalaiselta lellipennulta, meillä sentään on mahdollisuus matkustaa ja sit me valitetaan kun on vähän ikävä, oh my gosh :DD no mutta, ehkä ikävöinti on vaan tarpeellista, tietääpähän mikä on itselleen tärkeää..? :)

    VastaaPoista
  6. ida: jep, mäkin annoin tavallaan muiden päättää puolestani, koska jos en ois päässy suomeen opiskelemaan, oisin todellakin lähteny uudestaan ulkomaille. mutta niin, eihän mun ois ollu pakko ottaa opiskelupaikkaa vastaan, mutta se tuntu jotenkin tyhmältä olla ottamatta, jotkut kuitenkin hakee monta vuotta opiskelemaan.
    ja hmm, oon kans miettiny paljon, että miks suomi tuntuu niin tyytymiseltä, vaikka ihan oikeasti tykkään suomesta noin yleensä. ehkä se on vaan liian tuttu ja turvallinen?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.