15.7.2014

Oodi Mangomalenille

http://www.lily.fi/blogit/mangomalen/lehdet-heiluivat-tuulessa-juoksin-meressa-ja-nauroin
http://www.lily.fi/blogit/mangomalen/lehdet-heiluivat-tuulessa-juoksin-meressa-ja-nauroin
http://www.lily.fi/blogit/mangomalen/iloisesti-kuutamolla

Luen nykyisin aika laiskasti muiden blogeja. Bloglovinin Lempparit-ryhmässäni niitä on noin sata, joista hyvä jos neljäsosaa seuraan säännöllisesti.

On kuitenkin muutama blogi, joista sydän hypähtää yhden ylimääräisen ilonläpätyksen joka kerta, kun huomaa uuden postauksen päivittyneen.

Yksi niistä on kaimani kirjoittama Mangomalen.

Roosa on yksi taitavimmista kirjoittajista, joita tiedän.

Lähes jokainen kirjoitus saa kyyneleet silmiin, joko ilosta tai koskettavuudesta. Etenkin reissupostaukset ja -ajatukset toivat sellaisia samaistumisen tunteita, vaikka itse olinkin hikisen kuuman Australian sijaan jäisen kylmässä Montrealissa. On ollut pakko säilöä Roosan sanoja jonnekin talteen, että niihin voi palata, kun omat ajatukset kaipaavat selkeyttäjää.

Tässä muutama erityisen osuva virke:

"En kaipaa takaisin, koska en anna itseni kaivata. Mutta hetkittäin haikeus iskee.

...

Hetkittäin muistot vain kietovat nostalgianpulleat kätensä kaulan ympäri ja jäävät siihen roikkumaan. Eivät ne vihlo, pikemminkin hämmentävät."

(Yhä vilkutan laivoille)

"Sillä vaikka matka päättyy, onnen ei tarvitse päättyä. Samaa helppoutta voi kokea kaikkialla, sillä aito rauha ei riipu mantereesta tai mielialasta. Se riippuu milloin mistäkin: yleensä hellittämisestä ja hyväksymisestä. Siitä, että kuuntelee tahtojaan ja toteuttaa ne. Siitä, että oppii tunnistamaan omat solmunsa ja sen, mikä niissä auttaa."

(Värit palaavat pikkuhiljaa)

"Vaikka matka on lopussa, elämä on toivottavasti vasta alussa.

Joskus, etenkin kotona, sitä alkaa pitää helppoja asioita kovin monimutkaisina. Sitä luulee, ettei rutiineille ole vaihtoehtoja, ja unohtaa, miten uskomaton paikka maailma on. Miten suuri ja ihana, ja miten käden ulottuvilla.

Sitä unohtaa, että kaikki nämä paikat ovat olemassa ja mahdollisia kokea ihan koska vain.

Mutta ennen kaikkea sitä unohtaa, miten yksinkertaista kaikki on, kun antaa sen olla. Miten onni ei synny maantieteellisestä sijainnista, vaan läsnäolosta.

Riittää, että istahtaa alas, katsoo lattialle heijastuvaa valoa ja sanoo:

juuri nyt elämä on valmis."

(Anna papukaijan istua päähän ja elämän olla valmis)

"Ystävät kotona eivät täysin käsitä elämää, jota täällä elän, kun taas täällä olevat ihmiset taas eivät täysin käsitä minua. No, onneksi en itsekään käsitä mistään sen enempää."

(Iloisesti kuutamolla)

"Syvä ilo tuntuu joskus suorastaan syvältä kivulta. Sitä tavallaan räpistelee onnea vastaan, eikä hyväksy, miten täydellistä kaikki on. En tiedä miksi. Onni ei ole kevyttä, se on painava varmuus rintalastan päällä, ja joskus arvokkaan hetken painoa on vaikea kantaa. Etenkin, kun tietää, että kohta lähtee pois."

"Muistikirjaan kirjoitin:

Tämä on elämää, jota haluan elää. Ainakin hetken."

(Lehdet heiluivat tuulessa, juoksin meressä ja nauroin)

Elämäntuntu. Se välittyy Roosan blogista täydellisesti. Tulee todella tunne, että elämä on kaunista ja onnellista. Välillä tietysti myös aivan takapuolesta, mutta lopulta se kuitenkin kantaa.

Ja vaikka elämä kantaakin juuri nyt erityisen hyvin, vielä joku päivä minäkin lähden Australiaan seikkailemaan. 

Kuvat ja lainaukset: Mangomalen

4 kommenttia:

  1. Oon niin samaa mieltä! Tykkään monista hyvinkin erilaisista blogeista ja jos aikaa riittää, seuraan myös niitä "ihan kivoja & mukavaa luettavaa" -kategorian kirjoittajia. Roosan tekstit on kuitenkin ihan toisesta universumista, meinaa sydän pakahtua jokainen kerta kun Mangomalenia lukee :)

    Sinunkin kirjoitukses kuuluu siihen joukkoon, joiden ilmestymistä odotan innolla ja tsekkailen joka aamukahvittelujen aikaan, onko uutta ihasteltavaa tullut tarjolle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sydämen pakahtuminen! se nimenomaan tapahtuu joka kerta mangomalenia lukiessa!

      voi apua, ihana kuulla! puss!!

      Poista
  2. Mun täytyy nyt kyllä sanoa että tämä sun blogi on ehkä ainoa mitä jaksan seurata ja aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia mitä kuvailit että sulee tulee tuosta Mangomalenista :) Oot huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ite oot kyllä huippu! tää on kyllä yks kivoimmista kommenteista ikinä, kiitos! :'---)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.