19.10.2014

Post Montréal

IMG_20130827_205724
IMG_20140210_075558

Vaihdosta kertoessani aika monen ensimmäinen kysymys on, että no millaista siellä oli? Perusvastaukseni on, että ihan hemmetin kivaa, mutta aika vaikea summata yhdeksää kuukautta noin vain. Ja että kaikki muu oli kivaa, paitsi opiskelu.

Koska kaikki opiskeluun liittyvät ahdistukset ja kipuilut kärjistyivät juuri vaihdon aikana ja olin jo valmis jättämään koko yliopiston sikseen.

Mutta ei mun oikeastaan opiskelujutuista nyt pitänyt kirjoittaa, vaan ihan muusta.

Montrealissa piirsin itselleni ääriviivat, nyt ne ovat selkeämmät ja vahvemmat kuin koskaan ennen.

Olo on ehjä, kokonainen, vakaa. Ainakin suurimman osan ajasta. Välillä tietysti edelleen hoipertelen, mutta vain hetkittäin ja lyhyemmän aikaa kuin vielä joskus.

Pariisiin lähdin etsimään itseäni, Montrealiin sitä, mitä haluan. Olla ja tehdä. Mitä ihan oikeasti haluan. Elämältä, itseltä, muilta. Vaikka eihän muilta sinänsä mitään voi vaatia, eikä elämältäkään, vain itseltään.

Ehkä siksi olo oli Montrealissa usein hutera. Kun ympärillä ei ole mitään tuttua, on pakko kurkottaa kohti niitä asioita, jotka kokee oikeiksi, hyviksi, tarkoituksenmukaisiksi. Turvallisiksi. Puitteet oli kyllä kunnossa, mutta mieli aivan sekaisin. Ehkä siksi Suomi tuntuu nyt seesteiseltä. Ei tarvitse kamppailla koko ajan, on jotain pysyvää. Juuret ehkä, kai niitä siksi voisi kutsua.

Pariisin jälkeen olin ainakin vuoden aivan hukassa. Halusin heti uudestaan pois pois pois. Nyt ei ole samanlaista oloa, vaan oikeastaan ihmeellinen helpotus olla taas täällä, Suomessa.

Muistoja tulee ja menee, mutten osaa jäädä niihin vellomaan. Tulee vaan lämmin tunne, että ainiin, tällaistakin oli.

Jotenkin nyt, vielä toistaiseksi, olen sulkenut Montrealin laatikkoon, jonka kannen painan aina lempeästi kiinni, kun joku tai jokin meinaa sitä raottaa. En siksi, etten kestäisi katsoa, mitä siellä on vaan siksi, etten vielä jaksa. Vielä ei tunnu olevan sen aika.

Ennen lähtöä reilu vuosi sitten kirjoitin näin:

"Joskus on vaan hypättävä pää edellä jääkylmään veteen, jotta sieltä noustessa tuntuu lämpimämmältä. Jotta huomaa, että ei hukkunut. Että osaakin uida."

Ja kyllä, pysyin pinnalla.

4 kommenttia:

  1. Millaisia sanoja! "Jotenkin nyt, vielä toistaiseksi, olen sulkenut Montrealin laatikkoon, jonka kannen painan aina lempeästi kiinni, kun joku tai jokin meinaa sitä raottaa.." Ihanalla tavalla kirjoitettu.
    Pidän sinusta ja ajatuksistasi, joita voin näin lukea.

    -Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi apua, kiitos paljon kommentista, tästä tuli ihan tosi hyvä mieli! lempee ja lämpöö <3

      Poista
  2. Montreal - nain minakin sen koin.

    Anni

    Loppukevennys: kuvittele tuohon ne pisteet a:n ja o:n paalle, ilman niita lauseen merkitys on himppusen eri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ::''''''''''DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD kiitos päivän huutonauruista!!

      ++ montreal <3

      Poista