7.11.2015

Helppous, hämmennys, hyväksyntä

hhh01

Kun on hetken hiljaa ja keräilee vain muiden sanoja sisuksiinsa, alkaa pelätä, ettei enää osaa itse sanoakaan mitään.

(Mutta yritän nyt kuitenkin.)

Syksyn alku oli kuplivan kepeä, lentelin vaaleanpunaisella pilvellä kuin muumit konsanaan, mutta se saippuakupla puhkaistiin, poks poks vaan. Olen kuitenkin kiitollinen siitä helppouden tunteesta, jonka löysin ennen kuin kaikesta tuli taas vaikeaa, lähinnä koska otan kaiken aina niin hemmetin vakavasti.

Oli päiviä, jolloin heräsin kuvotukseen ja kirjoitin ylös vain oksettaa oksettaa oksettaa. Aurinko paistoi ja puissa häikäisevän keltaiset lehdet ja kyyneleet sumensi näkökentän.

hhh02

Oh well, elämä jatkuu ja onneksi on ystäviä, jotka asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja viestittää vastaukseksi, että ei se vois tehä sua onnelliseksi.

Hyväksyntää, hyväksyntää. Omille ja toisten tunteille ja olemiselle ja rehellisyydelle.

Ja sitten voi taas nauraa elämälle ja tanssia teknoa glitteriä kulmakarvoissa ja hämmentyä ihmisistä ja lukea runoja ja polttaa kynttilöitä ja syödä chilisuklaata ja luukuttaa Destiny's Childia ja kokeilla balettia ja mennä joogakurssille ja kulkea bussilla ja pukea lempivillakangastakki päälle ja lainata kirjoja kandia varten tai muuten vaan ja antaa olla. Olla vaan.

Helppoutta, hämmennystä, hyväksyntää. Aina vuorotellen tai samanaikaisesti. Siinäpä se.

"Nii, ei oo todellakaan mitään peliä. Tunteita vaan." Niinpä, tunteita vaan. Elämää vaan.

8 kommenttia:

  1. <3 pistän tämän talteen tulevaisuuden varalle, tästä paistaa toivo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivoa on, vaikka se joskus pääsee unohtumaan ♡

      Poista
  2. voi kun oppisikin olemaan vaan ja muistamaan, että riittää vaikkei kaikkea ottaisikin aina niin isosti ja vakavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huoh, niinpä. keveys on se, mitä yritän tavoitella, mutta aika harvoin se onnistuu..

      Poista
  3. tässä oli hyvin tuttuja juttuja, joita en oo osannut muodostaa sanoiksi! kiitos, roosa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei näitä juttuja kyllä aina osaakaan mitenkään hyvin selittää tai sanoittaa, mutta se on ainakin yksi tärkeä selviytymismuoto mulle, kirjoittaminen. halauksia!

      Poista
  4. Olisit muuten tosi kivanoloinen tyttö, mutta feminismin korostaminen on aika ikävää näin miehen näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onneks mun tavoitteena elämässä ei oo miellyttää tytötteleviä antifeministimiehiä.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.