Mitä pidemmälle mä tuun sitä huonommin muistan kaiken muun

Scandinavian Music Group - 100 km Ouluun

(Se 2009-versio on kyllä mun mielestä kivempi)

Junassa tuli istuttua enemmän kuin tarpeeksi, mutta olihan se sen arvoista. Pääsin ratsastamaan (!!!), nukkumaan päiväunia, katsomaan X-Factoria, tsiigailemaan yöelämää, hoitamaan eläimiä, bjuutikuvauksiin metsään ja syömään ihan liikaa kaikkea.

Ben & Jerry's-aamupala, perus!

Itse Oulua en kyllä kauheasti nähnyt kuin sumun peitossa ja pimeällä, mutta sitä ihmettelen, miten oululaiset onkin niin mukavia ja puheliaita! Toisaalta tapasin lähinnä Peven perhettä ja kavereita, joten ei kai pitäisi ihmetellä, heh.

Löytyi jotain maahisiakin metsästä...

 

On se mallin työ vaarallista kun voi pudota vaikka kuoppaan kesken kuvausten!

 

Tämmöset viikonloppureissut on ihania, kun voi unohtaa kaiken muun hetkeksi. Aina sanotaan, että loman jälkeen jaksaa taas tylsää arkea paremmin, mutta mun mielestä nyt arki ja koulutehtävät tuntuu vaan kahta kauheammalta. Yhyy Peve miksi asut niin kaukana siellä pohjoisessa? Tajusin myös, että nähtiin nyt kunnolla sitten kesäkuun, kun Peve lähti Ranskasta. Ja se on paljon se, kun on jotakuta nähnyt lähes päivittäin noin vuoden ajan.

Night time... Day time! Siinä meidän perjantai-illan tanssimuuvit, jotka joku herrasmies käski lopettaa kun olisi saanut kuulemma paniikkikohtauksen muuten, ha!