HONNE

Nyt tulee kuuma musasuositus!

Vaikka etsinkin aktiivisesti uutta hyvää musiikkia ja vastaan tulee lupaavia tuttavuuksia lähes päivittäin, harvoin sitä innostuu mistään niin paljon, että haluaa heti saman tien kailottaa koko maailmalle, että kuunnelkaanytkuinkahemmetinhyvätääon??!!

HONNEsta tuli heti sellainen fiilis, kun kuulin biisin The Night. Olin juuri kiirehtimässä töihin, kun kappale alkoi soida kuulokkeista ja harmitti ihan vietävästi, kun en ehtinyt kuunnella sitä loppuun saakka. Odotin koko työpäivän, että pääsen vihdoin kuuntelemaan sen ja sitten se pitikin kuunnella uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja etsiä lisää biisejä ja linkata Facebookiin (saatesanoilla because "too cheesy" is a concept that i'm completely unfamiliar with) ja kirjoittaa tännekin.

Koska kuunnelkaa nyt kuinka hemmetin hyvä tää on:

Tämä on varmasti just sitä pahimman luokan PBR&B:tä, jolle jotkut naureskelee, mutta minä rakastan tulisesti. Jos pidät esim. Chet Fakerista ja Rhyesta, pidät mitä luultavimmin myös HONNEsta.

Kaupunkijuhannus

Tällä kertaa ei ollut kukkaseppeleitä, grillausta, järvessä uimista tai mitään edes etäisesti mökkiä muistuttavaa.

Sen sijaan tehtiin sushia ja kesärullia, saunottiin kerrostalossa, jammailtiin monella keikalla ja polkupyöräiltiin vesisateessa.

Seitsemää sorttia kukkia löydettiin, vaikka pitikin hieman soveltaa (sori, orvokit!). Eivät ne tosin tyynyn alle päätyneet, unohtuivat pyörän tarakalle. Enkä mitään unia nähnyt, paitsi seuraavana yönä kissoista. (Ja mitähän sekin sitten mahtaa tarkoittaa?)

Juhannus kaupungissa ei ollut yhtään hassumpi ja vaikka Klubilla olikin maailman huonoin dj, saatiin sentään kehuja tuntemattomalta meidän moshauksesta Smells Like Teen Spiritin tahtiin, winning.

Voisko nyt tulla ne helteet?

"Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä."

Pari päivää oli paska fiilis. Sellainen selittämätön alakulo, joka toisinaan iskee, vaikka kaikki olisi oikeasti ihan todella hyvin.

Koitin tehdä kivoja asioita ja teinkin, katsoin Orange is the New Black-maratonia, kävin yksin elokuvissa ja uudessa kahvilassa, ostin uuden kalenterin ja mutteripannun kahville (vihdoin). Juoksin hyvän musiikin tahtiin ja söin kakkua ulkona ystävien kanssa.

Ja kaikki se oli kivaa, hetken. Hiertävä olo palasi kuitenkin joka kerta. Tuntui lohduttomalta, yksinäiseltä, tyhjältä. En osannut olla seurassa, mutten halunnut olla yksinkään.

Lopulta auttoi, ihme kyllä, töihin paluu ja se, että samassa paikassa työskentelevä ystävä ehdotti jätskitaukoa. Vähän rakennetta päiviin ja se, että joku laittaa viestin juuri oikealla hetkellä, ei sitä ihmeempiä ihminen tarvitse.

Aloin myös lukemaan runoja. Lainasin syksyllä pinon runokirjoja, mutten sitten syventynytkään niihin Arno Kotroa enempää.

Nyt kuitenkin tartuin Edith Södergraniin ja Arja Tiaiseen ja huumaannuin sanojen herkkyydestä, voimasta.

Elämänjano palasi ja päätin kääntää unirytmin kohdilleen.

Jospa se tästä taas.

Ymmärrys

Mietin, että mistähän johtuu tämä loputon halu ymmärtää. Etenkin itseä, omia tunteita ja käyttäytymistä, mutta myös muita.

Ja silti sitä aina yllättyy, että niin, noinkin voi ajatella.

Ja ehkä eniten tässä maailmassa pelkään sitä, että paljastuu, etten ymmärrä jotain. Etten tajua, olen siis tyhmä.

Ja siksi ehkä joissain tilanteissa vaikenen, minkä takia saatan joskus vaikuttaa tyhmältä. Oi ironiaa.

Ja kuitenkin ajattelen, että tyhmyyttä on, ettei edes yritä ymmärtää.

SUMMER HITS 2015

Näin keskikesän juhlan kunniaksi on hyvä julistaa omat kesäbiisini tälle vuodelle.

Ja nehän olis nämä kaksi:

A$AP Rocky feat. Rod Stewart, Miguel & Mark Ronson - Everyday

Every day I spend my time drinking wine, feelin' fine

Kwamie Liv - Higher

Whoever told you you're not brave enough, damn them

They lied, they lied

>>>

Satakoot vaan, kesä ei ole säästä kiinni ja tanssiminen pitää lämpimänä!

PS. Lisää kesämusaa löytyy ENDLESS SUMMER-soittolistalta, vinkvink!

Magical midsummer

Juhannus vuosi sitten oli taianomainen.

Ajettiin viisi tuntia Savonlinnaan, mukana myös kaveri Kanadasta.

Kerättiin talon kaikki maljakoksi kelpaavat astiat täyteen kukkia, ripustettiin koristeita puihin.

Syötiin lörtsyjä torilla, käytiin Olavinlinnassa, lämmitettiin sauna.

Tuli lisää vieraita, tehtiin kukkaseppeleitä, pelattiin mölkkyä.

 

Kuunneltiin Whitney Houstonia ja vanhoja suomalaisia iskelmiä vinyyleiltä, paistettiin vohveleita.

Laulettiin Scandinavian Music Groupia viideltä aamulla ulkona, kun kaikki muut olivat jo nukkumassa.

Oli ihan pirun kylmä, mutta kaikki oli oikeastaan täydellistä.

Toisinaan, jos kaikki tuntuu liiankin täydelliseltä, sitä alkaa etsimään epäkohtia, jonkinlaisia säröjä, koska eihän mikään voi olla täydellistä.

Nyt osasin kerrankin olla ja ihastella vain.

Se juhannus oli täydellinen, mutta en usko tämänvuotisenkaan olevan ihan kamala.

Tiedossa on ainakin Valtteri-festarit, SMG-teemaiset päivällisetkot ja saunomista ystävien uudessa kodissa.

Ihanaa, taianomaista juhannusta!

You are not lost you are here

 Click the images for sources

>>>

Hengitä.

Keskity siihen, että hengität.

Just breathe.

Top of the Lake

Pitkästä aikaa tv-sarjasuositus!

Top of the Lake alkaa siitä, kun 12-vuotias Tui yrittää hukuttaa itsensä järveen ja paljastuu, että tyttö on raskaana. Juttua alkaa ratkoa synnyinkaupungissaan sattumalta vierailulla oleva etsivä Robin Griffin.

Uusiseelantilaisen pikkukaupungin tapahtumien selvittämistä vaikeuttavat monimutkaiset ihmissuhdekuviot ja lisämaustetta tuo myös naisjoukon pellolle perustama Paradise-leiri.

En yleensä pidä rikossarjoista (paitsi Hercule Poirot'sta, heh), mutta tästä pidin todella, todella paljon.

Ei mitään kevyttä kesäkatsottavaa (trigger warning: raiskaus, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö), mutta hyvin toteutettu tarina mahtavilla näyttelijöillä (mm. Elisabeth Moss, joka voitti ansaitusti Golden Globen roolisuorituksestaan).

Uuden-Seelannin metsäiset vuoristomaisemat vain kruunaavat kylmäävät juonikuviot. Minisarjassa on vain seitsemän noin 45 minuutin mittaista jaksoa, joten sen katsoo vaikka parissa päivässä.

Suosittelen katsomaan, jos oma pää yhtään kestää tällaista! Jos pidit True Detectivestä tai Twin Peaksista, pidät todennäköisesti tästäkin.

Thursday disco

Diskoilua torstaille, koska on melkein-jo-viikonloppu!

Made In Heights - Pop It In 2

The Weeknd - Often (Kygo remix)

Giorgio Moroder feat. Sia - Déjà vu

xx

Vyöryntää

Tuntuu, että elämä vyöryy eteenpäin hurjaa vauhtia.

Tai ainakin niin hurjaa, etten meinaa ehtiä tänne kirjata kaikkea ylös. Tai edes puoliakaan tapahtumista. Tai oikeastaan yhtikäs mitään.

Haluaisin kyllä ja mietin sitä useinkin. En vain saa aikaiseksi tai yksinkertaisesti ehdi.

Haluaisin kirjoittaa siitä, kuinka kasviperheeni sai lisäystä taas yhdellä yksilöllä ja kuinka puhun kasveistani kuten joku ehkä puhuu lemmikeistään tai lapsistaan. Niillä on nimetkin, totta kai. Kuinka ostin pelikortit eurolla kirpparilta kauniin pakkauksen takia ja aloin pitää vaaleanliilasta, kun laitoin sitä kynsiini. Kuinka ei voi olla vihainen vaalituloksesta tai sittemmin hallitusohjelmasta kun katselee järvelle auringonlaskun aikaan. Ehkä siksi olenkin pyrkinyt katselemaan sinne lähes päivittäin. Ja vain laiskasti vilkuillut uutisotsikoita klikkaamatta niitä auki. Olen salakuunnellut viereisiä kahvilapöytiä tai vain uponnut kirjan kautta toiseen todellisuuteen. Saanut ehkä parhaimman luonnekuvauksen itsestäni koskaan ("välittävä mutta itsenäinen"). Horoskoopinkin (vesimies) kyseinen henkilö arvasi oikein, vaikka tuttavuutta oli siinä vaiheessa takana hädintuskin tunteja.

Niin, kävinhän myös Tanskassa ja kiertämässä Itä-Eurooppaa, mutta niistä kerron sitten kun aika(a) on.

Haluaisin kertoa kaikesta tästä ja no, nyt sitten kai kerronkin. Vaikka välillä mietinkin, että onko sillä mitään merkitystä.

Silloin se sama ajatus tulee taas mieleen, kuten lähiaikoina oikeastaan päivittäin.

Niin monta ihmistä, niin monta tarinaa.

Ja kukapa muu juuri tätä tarinaa kertoisi, ellen minä itse.

Tämä tässä on juuri minun paikkani, jonka otan haltuun ihan itse. Kaiverran sanoillani tilaa ympärilleni, juuri niin kuin haluan. Kukaan ei tule sanomaan, että älä hei viitsi (paitsi omat aivoni joskus).

Ja jos tulisikin, sanoisin, että ehei, minähän en vaikene, en sitten millään. Tai jos vaikenenkin joskus, niin se on sitten ihan oma päätökseni.

Että revi siitä.