Suomesta saapui vierailemaan Peven ja Mäyrän ystävä Lilli, yhtä huipputyyppi mitä nuo kaksi muutakin! Fatboy Slimiä tuli jonotettua ja fiilisteltyä livenä ylihintaan, mutta kerrankos sitä.
Onpa tullut syötyä (ja juotua) hyvin, kirpparilta tein pari mahtilöytöä ja lauantaina team Rane, Pertsa, Märski & Bena tanssi "Hot Chip dj-setin" tahtiin (lainausmerkit, koska ei siellä musta soinut mikään Hot Chipin biisi, ainakaan tunnistettavasti... muuten oli kyllä hyvät musat!).
Sunnuntaina elokuvateatterissa nähtiin The King's Speech. Yleensä kuninkaallisten asiat ei ole ollut mun kiinnostusten kohteena tippaakaan, mutta ton elokuvan myötä kiinnostus alkoi heräillä, Elisabethin isä tais olla ihan mielenkiintoinen veikko. Missattiin elokuvan jälkeen viimeinen juna kotiin, mutta ei hätää, päästiin Mäyrän hoiviin ja jaoin prinsessasängyn muutaman kymmenen pehmolelun kanssa.
Eilen käytiin katselemassa taidetta kahdessakin paikassa. Ensin oli vuorossa 59 Rivoli, joka on paikkanakin yhtä taideteosta, taiteilijoiden työtila ja samalla teokset on siellä esillä. Se meinattiin sulkea joku vuosi sitten, koska se oli jotenkin laitonta, mutta se saatiin säilytettyä. Nyt se rakennus on kaupungin omistuksessa, mutta taiteilijat saa kuitenkin olla siellä. Seinillä oli lappuja, joissa mm. kiellettiin antamasta ruokaa taiteilijoille, öh. Toinen kohde oli sitten Vanessa Winshipin valokuvanäyttely Not Only Rare Birds Sing, kuvia ihmisistä Georgiasta, Turkista ja Latviasta.
Sunnuntaina kolmen tunnin paluumatkan jälkeen tapasin Mäyrää ja Montparnassen aseman portailla jumittelun sekä kreppien syönnin jälkeen päädyttiin elokuviin katsomaan Black Swan. Oli aika erilainen mitä odotin, jos joku meinaa mennä katsomaan sitä vain balettielokuvana, niin... ei. Kannattaa se silti nähdä, Natalie Portmanin takia vähintään.
Tänään pysyttelin kotona parannellen nuhaani ja huomenna kipaisen heti ensimmäisenä apteekkiin hakemaan jotain silmätulehdukseen, niinpä...
Katsoin elokuvan The Piano, joka on ollut katsottavien listalla jo ikuisuuden. Ylitti kyllä kaikki odotukset ja huh! Katsokaa se jos kiinnostaa, mulla se joka tapauksessa nousee varmasti parhaimpien näkemieni elokuvien joukkoon.
Haleja ja pusuja kaikille ihanille, onhan ystävänpäivä! ♥
Luvassa kahden viikon loma sunnuntain jälkeen, kunhan saan lapset vietyä mummolaan. Aion todella käyttää sen hyödyksi, että on vaan aikaa.
Oon niin fiiliksissä Skinsin viidennestä kaudesta, kolmen jakson jälkeen oon ihan yhtä odottavainen tapahtumien ja henkilöiden suhteen kuin aiemmillakin kausilla. Niin ja unohtakaa Youtube-kikkailut ja katsokaa jaksot täältä! (Grace on niin mun lemppari muuten.)
Fiiliksiä nostattaa myös se, että maaliskuussa luvassa White Lies livenä, hohohoo, trop cool!
Tuntuu jo niin keväältä. Tänään tuntui jo melkein kesältä, kun kuuntelin junassa SMG:tä.
Pidin lauantaina synttärijuhlat numero kaksi (tai kolme, miten sen nyt laskee). Kivoja tyttöjä, kakun ja kai muutakin syöntiä, shampanjahetki perheen kanssa (muuten ne oli yläkerrassa piilossa, heh). Vikalla junalla jatkettiin Pariisiin ja monen mutkan kautta päädyttiin irkkubaariin, jossa soi kaikkea muuta kuin irkkumusa. Oli ahdasta mutta mahtu tanssimaan, se on pääasia.
Eilen heräsin yllättävän pirteänä ja haaveena oli nähdä hieman kiinalaisen uuden vuoden juhlintaa (joka vaihtui siis jo aiemmin tällä viikolla kylläkin), mutta esiintymiset oli lopuillaan kun saavuttiin Bellevilleen, jossa sijaitsee yksi Pariisin chinatowneista. Nähtiin kuitenkin mielenosoitus, jossa huudatettiin ihmisiä arabiaksi. Käveltiin Hôtel de Villen kautta homo- ja juutalaiskaupunginosa Le Maraisiin falafelille ja kirjakaupan sekä kunnon kermakaakaoiden jälkeen junalla kotiin. Sunnuntaijumitusta parhaimmillaan, vaikka yksi asettikin meille kaniinin (poser un lapin à qn). Mutta oli sillä ihan hyvä syy.
Kohtaaminen junassa: kaksi nuorta naista istuu toisiaan vinottain vastapäätä. Toinen on japanilainen ja toinen ranskalainen, toisilleen täysin tuntemattomia. Ranskalaisella tytöllä on kädessään pieni muistivihko, jonka sivuille on kirjoitettu japanilaisia merkkejä. Japanilainen aloittaa keskustelun ranskaksi huomattuaan vihon. Käy ilmi, että ranskalainen opiskelee japania Pariisissa. Keskustelu etenee ja ennen kuin ranskalainen tyttö jää junasta, vaihdetaan puhelinnumeroita ja japanilainen tyttö luvataan tutustuttaa ranskalaisen tytön moniin japanilaisiin ja ranskalaisiin kavereihin. Joskus elämä on kuin elokuvasta.
