We grew up at midnight

Superjumitusviikonloppu superparhaiden tyyppien kanssa. En mennytkään Turkuun Turun itsensä takia, vaan noiden jumittajien. Sushia (tein ja söin ekaa kertaa, uu), Herculesta, päivätorkkuja, Hittoa ynnä muuta. Tällaisia viikonloppuja lisää, kiitos!

The Maccabees - Grew Up At Midnight

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vielä pari juuri sopivasti nimettyä kappaletta loppuun, kas näin:

Cocoon - Sushi


M.I.A. - TEQKILLA

Just take my hand and make me feel amazing

 

En tiedä, opinko ikinä tykkäämään kameran edessä olemisesta, mutta ehkä harjoittelu tekee mestarin tässäkin asiassa. Halusin vain näyttää, että neuloin kuin neuloinkin sen kaulahuivini valmiiksi. Jyväskylään jäi vielä keskeneräinen neulepanta, koska pelkäsin, etten selviä siitä ilman äitiä, hahah.

 

Ja oonko ees hidas vai hidas, kun yhdistin Spotifyn vasta nyt Facebookiin? Ajattelin aiemmin, että se on ihan turhaa, kun mulla on kuitenkin Last.fm. Mutta eihän ne nyt oo yhtään sama. Ja koska multa pyydeltiin soittolistaa, niin näinhän sen jakaminen käy kätsysti! Tuumin, että voisin jatkossa jakaa aina kuukauden aikana kerääntyneet uudet musiikkilöytöni, miltä kuulostaa? Tästä pääset tammikuun listaan käsiksi! (Ja kyllä, siellä on myös Beyoncéa. Ei sille voi mitään, jos Queen B just makes some honey...)

Guillemots - I Don't Feel Amazing Now

Oh anyway, my heart is on the table
You can take it if you want, it's yours

(Se olkoon tervehdykseni kaikille uusille suloisille lukijoille, pus!)

What are you made up of?

Yhtenä iltana sitseilin 70 v. Hellevi-Marjattana (terkkuja supersöpölle Idalle!) ja toisena indiediskoilin Millan kanssa pilkkuun asti (täällä saattaa bongata minutkin muutamasta kuvasta, hups...). Huippuhyvä viikonloppu huipentui parhaalla mahdollisella tavalla, kaikki on vielä mahdollista presidentinvaaleissa.

 

Mun mielestä tuo kuva ja tämä kappale sopii aika hyvin yhteen!

Mustavalkeaa

Kirpputorit on rakkautta ja nyt solmin rakkaussuhteita koulusalkkuun ja pitsiseen synttärimekkoon. Kieputin tukkaa ja nukuin sukkahousut päässä mutta feikkipermis epäonnistui silti. Kaupassa ei ollut enää avokadoja, joten ostin emmental-juustoa, söin siitä jo puolet. Postiluukusta tipahti vaaleanpunaista silkkipaperia. Olin niin väsynyt, että melkein unohdin pestä hampaat, katsoin silti uusimman jakson Täydellisiä naisia. Löydän uusia lempparibiisejä päivittäin ja kyllästyn niihin seuraavina. Miljoona syytä olla onnellinen.

Regina - Mustavalkeaa

So keep your heart strong and love long and give kisses when you can

 

Lisää elämänohjeita tupsahtelee eteen tuon tuosta ja hyvä niin. Onhan tuo otsikkoon lainattu lähes sama kuin tässä, mutta haittaakse? (peukku Putouksen Jani-Petterille, hehe). En oo mielestäni koskaan ollut ihminen, jolla on jokin motto, mutta tykkään nappailla lausahduksia lauluista, elokuvista, kirjoista, mistä vaan.

Nyt myös hieman kirjapäivitystä.

Juha Itkosen Kohti, pidin siitä. Ei mikään superparasikinä mutta tykkäsin. ("Minä en pelännyt yksinäisyyttä mutta minä halusin rakastaa.")

Lionel Shriver, Poikani Kevin oli hirveä. Ei siis huono, päinvastoin. En vaan keksi osuvampaa sanaa, jolla sitä kuvailla. Varmasti yksi vaikuttavimmista kirjoista, jonka olen lukenut ja tulen koskaan lukemaan.

Riikka Pulkkinen, Totta. Pidin hurjasti, enkä vain siksi, että mukana vilahteli myös Pariisi. Tuota lukiessa tajusin entistä selvemmin oman viha-rakkaussuhteeni Pariisia kohtaan.

Tarvitsen nähtävästi sopivassa suhteessa päiviä, jolloin en tee yhtään mitään, jotta toisina kykenen tekemään edes jotain. Kuten saamaan itseni ulos valoisaan aikaan ja lähteä kävelylle. Tajusin nimittäin, että mun vieressä on arboretum ja sunnuntaina oli ihan täydellinen talvipäivä!

Innostuin myös hieman askartelemaan. Mielessä on muhinut jo jonkin aikaa aarrekarttajuttu ja muita onnellisuusasioita (lukekaa: klik!, klik!, klik!). Tosin skippasin pohdintaosuuden ja aloin leikellä vaan kivoja kuvia niistä lehdistä, joista raatsin. Mutta nyt tarkemmin ajateltuna kyllä siinä kai niitä unelmiakin näkyy. Ilmeisesti ainakin mun alitajunta yrittää saada mut värjäämään hiukset ruskeiksi ja leikkaamaan otsiksen, hmmm. Saattaahan tuo jonkun mielestä olla lapsellinen, naiivi ja korni, mutta sanonpa vain (kuten Iris elokuvassa The Holiday): 

"I like corny. I'm looking for corny in my life."

 

Sillä mitä muuta tässä elämässä pitäisi tehdä, kuin olla onnellinen?

 

Break our windows and let the sun shine in

Mikään ei piristä (tai masenna kun tulee ikävä...) näin pimeän ja kylmän keskellä, kuin valokuvien katseleminen. Etenkin ystävien ja keväisten reissukuvien. Huhtikuu 2011 ja ah, Berliini!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Solander - Berlin

PS. Ei teidän tarttis olla niin hiljaa siellä. Kun aina sitä välillä miettii, että onko tässä touhussa mitään mieltä. Niin olisi kiva kuulla, että onko jotain erityistä, mitä haluaisitte nähdä enemmän täällä blogissa, mikä on ihajees ja mikä ei. Vaikka loppujen lopuksi päätän tietysti itse, mitä täällä julkaisen, niin kaipaisin pikkuisen ajatuksia nyt teiltäkin. Pus!

Do you want to go? Do you really know?

 

Kuvamateriaalia ja todisteita siitä, että käytän vaatteita. En oikein jaksanut pyöriä alennusmyynneissä, mutta sen kerran kun pyörähdin, niin jouduin pyörtämään periaatteeeni. Mukaan tarttui jotain mustaa ja pelkkää akryyliä, mutta kun se oli rakkautta ensituntumalta. Sellaisen ohi ei pidä kulkea taakseen katsomatta, vaan tarttua tiukasti kaksin käsin eikä päästää enää koskaan irti.

Huulipunan arkikäyttöön on vielä totuteltava, mutta luulen onnistuvani. Pitää vain malttaa levittää sitä ei-niin-runsaalla kädellä, ainoastaan sillai töps töps töps. Ainakin jos ainoa huulipuna on kirkuvan punainen.

Olin jo ehtinyt unohtaa miltä tuntuu, kun reidet jäätyy pisteleviksi pakkasessa. Mutta vaikka Ranskassa oli enimmillään -5 C pakkasta, niin oli sielläkin kylmä, uskokaa pois. Se kylmyys vaan on erilaista. Talojen sisäistä kylmyyttä niin, että nenänpää jäätyi ja joutui hytisemään viltin alla, jos oli päivisin kotona, koska lämmitykset meni päälle vasta iltapäivällä. Pariisissa Seinestä hohkaava kylmyys, metroasemien vihlova kylmyys. Etenkin Gare du Nordin tajuton luihin ja ytimiin tunkeva kylmyys. Hrrr.

Tänään ei enää ollut ihan niin kylmä, mutta lunta tuli senkin edestä. Ai että miten kauniilta ulkona näyttääkään. Sokerikuorrutettuja puita ja timanttihiutaleita.

Eilen tapahtui jotain ihmeellistä. Kerroinhan joskus mun varastetusta pyörästä? No, Meiju laittoi eilen viestiä, että oli löytänyt hylätyltä näyttävän pyörän ja kysyi, oliko sen merkkinen mun pyörä. Ei valitettavasti ollut. Kerroin omani tuntomerkit ja Meiju vitsaili pitävänsä silmät auki. Muutaman tunnin kuluttua Meiju sitten soitti ja kysyi, oliko mun pyörässä sininen soittokello ja kuvaili muitakin yksityskohtia. Huusin vaan puhelimeen että JOO ja mitä hittoa. Se pyörä oli kuulemma vaan hengaillu jotain lyhtypylvästä vasten. Ihan kreisiä! Nyt mun pitää vaan keksiä, miten saan sen lukon sulatettua, että saan sen tuotua kotiin turvaan. Ahhaha, en kestä!

Oon löytänyt taas paljon hyvää uutta musiikkia. Tässä parhaimmistoa, Zola Jesus. Kuvailisin sanoilla astetta synkempi Florence. Jos tykkäät Florence + The Machinesta ja Lykke Li:stä, tykkäät aika varmasti tästä! Niistä muista löydöistä sitten ehkä jokin toinen päivä.